Takareisivammat – Riskitekijät

Takareisivammat, kuntoutus ja niiden riskitekijät ovat sen verran laaja-aiheinen, että rajaan aiheen pelkästään takareisivammojen riskitekijöihin tässä kirjoituksessa. Alkuun todettakoon, että juoksijoiden tai ylipäätänsä urheilijoiden takareisivammojen kuntouttaminen ei suurilta osin eroa perinteisestä takareisivamman kuntoutusprotokollasta vaan enemmänkin kyse on kuntoutuksen soveltamisesta lajikohtaisiin vaatimuksiin sekä mahdollisimman nopeaan paluuseen lajikohtaisiin harjoitteisiin. Yleisesti ottaen lihasvammat ovat yleisiä kilpaurheilussa ja kattavat lähes puolet kaikista loukkaantumisista kansainvälisen yleisurheiluliiton teettämän tutkimuksen mukaan, joista takareisivammat ovat niistä yleisimmät (Pollock et. al. 2014).

Takareisivamman syntymekanismi

Lihas- ja kudosvaurio voi syntyä lihasrungolle, jänteelle tai näiden kahden liitoskohtaan eli lihasjännealueelle. Liiallinen lihakseen kohdistuva vetovoima jänteen kautta johtaa lihassolujen (myofibrillien proteiinien: aktiini- ja myosiinifilamenttien) liialliseen venymiseen, mikä aiheuttaa lihasjänneliitoksessa joko lihasrungon tai jänteen puolella kudoksien repeytymisen. Tyypillisesti lihasvenähdyksiä ja -repeytymiä havaitaan pinnallisissa lihaksissa, jotka toimivat kahden nivelen yli, sillä niillä on huonompi kyky sietää jännitystä ja venytystä niiden suuremman supistumisnopeutensa ja pituussuunnan muutoksien vuoksi. Myös lihaksen muodolla ja säikeiden suunnalla on väliä, sillä sukkulamaisella lihaksella on parempi liikkuvuus suhteessa vetolujuuteen, kun taas enemmän viistosti kulkevat sulkamaiset lihassäikeet (uni- ja bipennate) sietävät enemmän vetolujuutta kapeammalla liikelaajuudella. (Fernandes et. al. 2011).

Yleisimmät takareisivammakohdat

Vamma-alttein takareidessä on tyypillisesti biceps femoris -lihas, joko lihaksen pitkä tai lyhytpää, jonka jälkeen semimembranosus ja kolmantena semitendinosus -lihakset (Biz et. al. 2021). Riskitekijöinä kilpaurheilu, nopeat suunnan muutokset ja kiihdytykset sekä suuritehoiset liikkeet, joissa lonkka koukistuu ja polvi ojentuu samanaikaisesti, jolloin takareisi venyy siten, että se kiristyy lähtökohdastaan jalan suoristuessa. Takareisi toimii kahden nivelen yli synkronoidusti: polven ja lonkan kanssa toimien polven koukistajana sekä lonkan ojentajana. Takareisi on keskeisessä roolissa kävelyn ja juoksun eri askelvaiheissa: etenkin eksentrisesti pidentyessä sekä jarruttaessa liiallista polven ojennusta maakontaktiin tultaessa sekä heilautusvaiheessa että myöhäisessä pitovaiheessa, jonka aikana lantio kippaa eteen venyttäen takareittä. Tyypillisesti kipua koetaan takareiden alueella, joka ilmentyy nopeassa juoksussa tai takareittä venyttäessä. (Biz 2021 & Silvers-Granelli 2021).

On myös tavanomaista, että useampi takareiden lihaksista vaurioituu samanaikaisesti, etenkin lähtökohdastaan eli origosta, sillä ne ovat istuinkyhmyssä kiinni vierekkäin ja niitä yhdistää yhteinen aponeuroosi (biceps femoris ja semitendinosus) sekä molemmat venyttyvät lähtökohdistaan lantion eteenpäin suuntautuvan liikkeen eli anteriorisen tiltin aikana.

Takareisivamman riskitekijät

Hallittavat riskit

Riskitekijät jaetaan kahteen osaan Silvers-Ganellin (2021) tutkimuksen mukaan hallittaviin ja ei-hallittaviin riskeihin. Hallittaviin riskeihin kuuluvat asiat, joihin voimme itse vaikuttaa; kuten esimerkiksi lihasten heikkous ja heikentynyt voimantuotto, alentunut liikkuvuus sekä joustavuus, lihaksen liiallinen kuormallinen venytys (lihaspituus), takareiden lihasepätasapainoisuus, ylikuormitus, lihasväsymys, vähäinen lämmittely, lantion virheasennot sekä muut patologiset tilat. Myös lisääntynyt neuraalikudosten (hermon) jännite takareiden alueella on riski itsessään, jos hermo ei pääse liukumaan esteettä, jolloin on mahdollista syntyä hermopinteitä tai hermon retkahdusvammoja. Lisäksi keskivartalon epävakaus tai lihasheikkous vaikuttavat lantion asennon kautta takareiden venytykseen sekä toimintaan että kuormituksen määrään.

Ei-hallittavat riskit

Niin sanotusti ei-hallittaviin riskitekijöihin lukeutuvia asioita on vähemmän kuten ikä, sukupuoli, genetiikka ja aikaisemmat takareiden vammat. Suurimmat vaikuttavat tekijät ovat ylivoimaisesti ikä ja toispuoleinen aikaisempi takareisivamma. Muut toissijaiset tekijät kuten pituus, paino, BMI, etureisi-takareisi isokineettinen voiman suhdearvo, takareiden maksimaalinen keskivoiman tuotto. Etureiden ja takareiden liikkuvuudella ei ollut niin merkittävää vaikutusta takareisivammojen syntyyn kuin ensisijaisilla ei-hallittavilla riskeillä. (Silvers-Ganellin (2021).

Toisin sanoen voimme paljon vaikuttaa hallitsemalla riskitekijöitä, joihin voimme itse vaikuttaa. Vastaanotolla tutkin aina alaraajojen linjauksen ja biodynamiikan sekä siihen vaikuttavat tekijät esimerkiksi juoksun tai kävelyvaiheiden aikana, tilanteesta riippuen tutkin jopa kuormituksen vaikutusta linjauksiin. Lisäksi takareiden voima-arvoista huolehtiminen on keskeistä ja siihen kuntoutuksessa yleensä aina keskitytään. Aikaisemmat vammat on myös syytä ottaa huomioon, sillä puolieroja jalkojen välillä on, mutta mikä on merkittävää ja vaikuttavaa selviää vain tutkimalla. Seuraavissa kirjoituksissa lisää takareiden vamman tyypeistä ja kuntouttamisesta.

Lähteet

Pollock N, James SLJ, Lee JC, et al British athletics muscle injury classification: a new grading system British Journal of Sports Medicine 2014;48:1347-1351. Verkkolähde. Viitattu 5.4.2024. Saatavilla osoitteesta: https://bjsm.bmj.com/content/48/18/1347

Silvers-Granelli HJ, Cohen M, Espregueira-Mendes J, Mandelbaum B. Hamstring muscle injury in the athlete: state of the art. J ISAKOS. 2021 May;6(3):170-181. doi: 10.1136/jisakos-2017-000145. Epub 2020 Nov 12. PMID: 34006581. Verkkolähde. Viitattu 5.4.2024. Saatavilla osoitteesta: https://www.jisakos.com/article/S2059-7754(21)00056-0/fulltext

Fernandes TL, Pedrinelli A, Hernandez AJ. MUSCLE INJURY - PHYSIOPATHOLOGY, DIAGNOSIS, TREATMENT AND CLINICAL PRESENTATION. Rev Bras Ortop. 2015 Dec 8;46(3):247-55. doi: 10.1016/S2255-4971(15)30190-7. PMID: 27047816; PMCID: PMC4799202. Verkkolähde. Viitattu 5.4.2024. Saatavilla osoitteesta: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2255497115301907?via%3Dihub

Biz C, Nicoletti P, Baldin G, Bragazzi NL, Crimì A, Ruggieri P. Hamstring Strain Injury (HSI) Prevention in Professional and Semi-Professional Football Teams: A Systematic Review and Meta-Analysis. Int J Environ Res Public Health. 2021 Aug 4;18(16):8272. doi: 10.3390/ijerph18168272. PMID: 34444026; PMCID: PMC8394329. Verkkolähde. Viitattu 5.4.2024. Saatavilla osoitteesta: https://www.mdpi.com/1660-4601/18/16/8272