Jänne- ja nivelsidevammat – Korjaatuminen ja uudelleen kasvu

Jos olet joskus venäyttänyt nilkkasi tai repäissyt olkapään jänteen, tiedät kuinka hitaasti ne paranevat – ja kuinka usein ne eivät tunnu enää entisiltä. Syynä on se, että jänteet ja nivelsiteet ovat sidekudoksen erikoisjoukkoja: ne yhdistävät lihakset luihin ja vakauttavat niveliä, mutta niiden verisuonitus ja solujen uusiutumiskyky ovat rajalliset ja prosessi on hidasta. Kun ne vahingoittuvat, elimistö paikkaa ne nopeasti – mutta ei täydellisesti. Tuloksena on usein arpikudos, joka kestää huonommin ja joustaa väärällä tavalla. Kuntoutusprosessi voi olla hyvinkin pitkä riippuen vamman suuruudesta ja vakavuudesta. Edessä voi olla jopa kuukausien kuntoutusprosessi, joka parantaa jänteen toimintakykä ja madaltaa uudelleen loukkaantumisen riskiä. Täsätkin huolimatta jänne tekee vielä "parantumista" vuodenkin jälkeen.

Jänteiden rakenne, vammat ja korjausprosessi

Jänteet ja nivelsiteet ovat tiheitä sidekudoksia, jotka yhdistävät luun lihakseen ja luun toiseen luuhun. Ne syntyvät sikiökehityksen aikana ja niiden toimintaa säätelee scleraxis niminen geeni. Puolestaan tätä geeniä ohjaa TGF ja FGF -signaalit, jotka puolestaan ohjaavat jänne- ja nivelsidekudoksen erilaistumista – ikään kuin kehityksen liikennevalon tapaan nämä signaalit (TFG ja FGF) ohjaavat soluja oikeaan suuntaan ja tehtävään.

Jänteiden ja nivelsiteiden perusrakenne koostuu fibrillaarisista kollageeneistä joita ovat tyyppi I, II, III, V ja XI. Tyyppi I kollageeniä on jänteen rakenteesa eniten. Kollageeni syntetisoidaan ensin prokollageenina, jossa on päätepropeptidit. Ne pilkotaan solunulkoisessa tilassa, minkä jälkeen kypsä kollageeni itsejärjestyy poikkijuovaisiksi fibrilleiksi. Fibrillien halkaisija on 100–500 nm, ja ne kietoutuvat säikeiksi, joiden välissä jännesolut ylläpitävät soluväliainetta.

Jänteen rakenne on hierarkkinen. Kollageenikolmoiskierteet muodostavat kollageenifibrillejä, jotka järjestyvät suuremmiksi kollageenikuiduiksi. Kollageenikuidut puolestaan kokoontuvat kuitunipuiksi (faskikkeleiksi). Kuitunippujen välissä sijaitsevat jännesolut (tenosyytit).

Yksittäistä kuitunippua ympäröi endotenon, sidekudoskerros, jossa kulkee verisuonia, hermoja ja imusuonia. Useat kuituniput yhdessä muodostavat jänteen, ja koko rakenne on vielä peittynyt toiseen sidekudoskerrokseen, epitenoniin, joka ympäröi koko jännekudoksen. (Yang et al. 2013).

Yang et al. Jänteen rakenne (2013).

Tendinopatia ja jänteen hidas paranemisprosessi – Jänne- ja nivelsidevammat

Jännevammat, jotka luokitellaan laajasti kroonisiksi degeneratiivisiksi tendinopatioiksi tai akuuteiksi repeämiksi, ja vastaanotolla nämä degeneratiiviset tendinopatiat ovat yleisempiä.

Degeneratiivinen tendinopatia edeltää usein akuutteja (mikro)repeämiä, joiden kehon luonnollinen korjausvaste on epäonnistunut, jolle on ominaista kroonistuneessa vaiheessa hypervaskulariteetti, jossa jänteen solun ulkoinen matriisi on epäjärjestäytynyt jatkuvan tulehdusprosessin seurauksena. Tämä epäjärjestys muuttaa jänteen rakennetta ja koostumusta vääränlaiseksi. Lisää ja tarkemmin tästä esimerkiksi akillesjänteen blogikirjoituksessa.

Jänteiden luonnollinen paranemisprosessi on siis hidas niiden hyposellulaarisen ja hypovaskulaarisen luonteen vuoksi. Jännerepeämän tai - vamman jälkeen jopa vuoden kuluttua kudoksen rakenne ja toiminta voivat olla heikompaa kuin vahingoittumattomilla jänteillä. Jänteiden paranemisprosessi on ennustettavissa ja se jaetaan perinteisesti kolmeen päällekkäiseen vaiheeseen: tulehdus, proliferaatio/korjaus ja uudelleenmuodostuminen vaiheisiin.

Jänteen korjausprosessi

Tulehdusvaiheessa jänteen verisuonten repeämisen jälkeen välittömästi muodostuva verihyytymä aktivoi kemokinan, josta vapautuu molekyyljeä verenkiertoon, jotka houkuttelevat valkosoluja paikalle. Tulehdussolut eli valkosolut (neutrofiilit, monosyytit ja lymfosyytit) kulkeutuvat ympäröivistä kudoksista haavakohtaan, jossa nekroottinen kudos hajoaa fagosytoosin eli solusyönnin avulla. Tässä vaiheessa myös alkaa jännesolujen eli tenosyyttien rekrytointi ja aktivaatio. (Yang et al. 2013).

Inflamaatiossa tulehdussolut (valkosolut) saapuvat paikalle ja "siistivät" solusyönnin avulla vaurioituneet kudokset ja rakenteet.

Toinen vaihe eli proliferaatio jänteessä tai sidekudoksessa (korjausvaihe) alkaa noin muutaman päivän viiveellä vamman syntymisen jälkeen. Jänteen ympärillä oleva kalvo eli paratenoni tai sitä ympäröivän nivelkalvon fibroblastit rekrytoituvat ja saapuvat vaurioituneelle alueelle. Samoin endotenonissa ja epitenonissa sijaitsevat sisäiset tenosyytit siirtyvät haavakohtaan ja alkavat lisääntymään. Samanaikaisesti neutrofiilitasot laskevat, kun taas makrofagit vapauttavat edelleen kasvutekijöitä, jotka ohjaavat solujen rekrytointia ja aktiivisuutta. Näiden edellä mainittujen solurekrytoinnin ja lisääntymisen avulla syntesisoidaan solujen ulkoinen matriisi, joka koostuu pääpiirteittäin tyypin III:n kollageenistä. (Yang et al. 2013).

Korjausvaiheessa syntesisoidaan tyyppi III:n kollageeniä, ja alue neovaskularisoituu.

Viimeisessä vaiheessa eli uudelleenmuodostumisvaihe alkaa noin 1–2 kuukautta vaurion syntymisen jälkeen. Tenosyytit ja kollageenikuidut suuntautuvat ja järjestäytyvät rasituksen suunnan mukaisesti oikein. Vasta tässä vaiheessa kollageeni tyyppi I:n syntesisointi alkaa suuremmassa määrin ja vastaavasti solujen sekä kollageeni tyyppi III:n määrät vähentyvät ja sidekudosmatriisi lisääntyy – toisin sanoen jänteen vetolujuus kasvaa. Arviolta vielä noin 10 viikon kuluttua sidekudos muuttuu vähitellen arpimaiseksi jännekudokseksi, ja tämä prosessi jatkuu vuosia. Korjautunut kudos ei koskaan täysin palaudu vammaa edeltävälle biomekaanisille tasolle ja nämä jänne/ sidekudosmuutokset ovat vielä vuodenkin kuluttua vammasta nähtävissä. (Yang et al. 2013).

Uudelleen muodostumisen vaiheessa (re-modeling phase) sidekudes / jänne vahvistuu ja sen vetolujuus kasvaa. Tyyppi III:n kollageeni muuntuu tyypin I:n kollageeniksi

Kudoksien paranemisajat

Alla olevasta taulukosta suuntaa antavat kudoksien parantumisajat. Huomiona se, että vammasta toipumiseen vaikuttaa vamman laatu ja laajuus eli se kuinka paljon vaurioita kudokseen on syntynyt. Lähtökohtaisesti lihaskudos parantuu nopeiten ja hitaimmin nivelside ja muut rakenteelliset rakenteet kuten esimerkiksi kierukka ja labrumit. Jänteiden osalta puolestaan oikein kohdistettu lepo ja myöhemmin mekaaninen kuormitus vaikuttaa jännekudoksien korjaantumiseen positiivisesti.

Osteopatian rooli jänteiden kuntoutuksessa

Perusajatuksena on kuntoutuksen näkökulmassa (jänne ja nivelsidevammat) se, että harjoittamalla jännettä pyrimme muokkaamaan jänteen ominaisuuksia kestävämmäksi. Jännesairauksissa (tendinopatioissa) tyypillistä on, että sen kollageeni rakenteet muuttuvat ja orientoituminen sekavoituu monien muiden tekijöiden lisäksi, mikä tarkoittaa jänteen vetolujuuden, kestävyyden ja voiman tuoton heikentymistä. Jänteeseen syntyy neovaskularisaatiota, josta seuraa kipuaistimusta. Tätä patologista prosessia ylläpitää jänteen jatkuva ylikuormittaminen, joka johtaa tulehduskierteeseen ja näin itseään ruokkiva kierre.

Tästä päästääkin aasin siltana jänteen mekaaniseen kuormittamiseen (loading). Osteopatian ja kuntoutuksen (ml. fysioterapian) tavoitteena olisikin jännettä mekaanisesti kuormittaa, joka tukisi jänteen palautumista ja uudelleen muokkautumista. Nimittäin mekaaninen kuormitus on välttämätöntä jänteen kehitykselle, sen homeostaasille ja korjaantumiseen. Liikunta saa aikaan jänteissä kollageeni I:n vaihtuvuutta, mitä kuntoutuksessa halutaankin (kestävämpää kollageenia), mutta puolestaan ylikuormitus sekä alikuormitus tutkimusten mukaan vaikuttavat jänteeseen negatiivisesti. Kuntouttamalla ja sopivalla liikunnalla voimme stimuloida jänteen toimintaa, jolloin jänteestä muokkautuu vahvempi ja sen vetolujuus kasvaa, sillä mekaaninen stimulaatio (mukaan lukien mobilisaatiot) edistävät jänteen korjausta ja uudelleen muodostumista. (Darrieutort-Laffite et al. 2024; Yang 2013).

Mikäli kuntoutusprosessi on jäänyt kesken tai tarvitset lihasten, jänteiden tai nivelten kuntoutusta olet tervetullut vastaanotolleni! Ajanvaraukseen alta.

Varaa aika

Lähteet

Yang G, Rothrauff BB, Tuan RS. Tendon and ligament regeneration and repair: clinical relevance and developmental paradigm. Birth Defects Res C Embryo Today. 2013 Sep;99(3):203-222. doi: 10.1002/bdrc.21041. PMID: 24078497; PMCID: PMC4041869. Verkkolähde. Viitattu 14.8.2025. Saatavilla osoitteesta: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4041869/

Christelle Darrieutort-Laffite, Frédéric Blanchard, Louis J. Soslowsky, Benoit Le Goff, Biology and physiology of tendon healing, Joint Bone Spine, Volume 91, Issue 5, 2024, 105696, ISSN 1297319X, https://doi.org/10.1016/j.jbspin.2024.105696. Verkkojulkaisu. Viitattu 15.8.2025. Saatavilla osoitteesta: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1297319X24000071?via%3Dihub