Lonkan nivelrikko ja kuntoutus

Esiintyvyys

Nivelartroosi eli lonkan nivelrikko on hyvin yleinen sairaus. Nivelartroosia esiintyy Terveys 2000 kyselytutkimuksen mukaan yli 30-vuotiailla miehillä 4,9%:lla ja naisilla 4,0%:lla, mutta sitä harvemmin tavataan alle 45-vuotiailla. Lonkkanivelrikko yleistyy ikääntyessä ja yli 65-vuotiailla esiintyvyys nivelrikossa oli 12,2%. Lonkkanivelartroosin diagnosoimiseksi riittää lonkkanivelen statuksesta löytyvät tyypilliset muutokset ja oireet.

Oirekuva

Selvät kliiniset nivelrikkolöydökset ovat nivelen liikkuvuuden alentuma, joita ovat lonkkanivelen ekstensiovajaus 5° tai sen yli tai sisärotaatio alle 20°tai ulkorotaatio alle 30°, nivelen liikearkuus ja mahdollinen särky: etenkin erotusdiagnostiikka lepokivun (luuperäinen) ja käyttökivun (nivelperäinen) väliltä tukevat nivelartoorsilöydöksiä. Tyypillisesti nivelrikossa ja rustoperäisissä traumoissa nivelen kipu pahenee raajan kuormituksen pitkittyessä ja puolestaan tulehdusperäisissä (inflammaatiollisissa) vaivoissa nivel on levossa oireeton ja käyttöarkuus helpottuu raajan käytön myötä. Nivelrikkoa tukevat löydökset, joita ei voida varmaksi vielä todeta ovat kliinisesti: lonkkanivelen ekstensiovajaus 5° tai alle, sisärotaatio 20°- 30°, ulkorotaatio 30°- 40° tai vähintään kohtalainen liikevajaus lonkan abduktio-adduktiossa alle 50° ja lisäksi nivelkankeutta ja kivun provosoitumista nivelessä raajaa kuormittaessa pidempijaksoisesti. Lisäksi artriitin eli nivelen tulehduksen erottaminen artroosista on keskeistä. (Hannonen, Arokoski 2018;2012).

Lonkkanivelrikossa tyypillisiä oireita ovat nivelen kipu ja toiminnan heikkous, jotka yhdistetään vaurioituneen nivelen oirekuvaksi, mihin ehdotetaan operatiivista hoitoa. Nykyään tutkimukset näyttävät toisin ja on suositeltavaa fokusoida konservatiivisiin hoitomenetelmiin nivelrikon hoidossa, sillä biopsykososiaalisista seikoista on näyttöä koettuun kivun tunteeseen ja sen vaikutuksista inflammatorisiin tekijöihin. (Skou S. T, Roos E. M 2019).

Lonkkanivelrikossa ensisijaiset hoitomenetelmät ovat liikunta, potilaan ohjaus (kouluttaminen) ja painon pudotus, mikäli painoindeksi on korkeampi kuin 25 (BMI). Hoidon tukena voidaan käyttää myös manuaalista terapiaa kivun ja toiminnallisuuden parantamiseksi. Potilaan ohjaamisessa on hyvä huomioida, että radiologiset löydökset eivät aina korreloi koetun kivun ja todellisen nivelrikon tilan kassa. Terapeuttisella harjoittelulla on näyttöä myös kipua lievittävästä vaikutuksesta nivelen alueella jopa kaksi tai kolmenkertaisesti enemmän ja vähäisemmillä haittavaikutuksilla kuin NSAID-tulehduskipulääkkeillä. Harjoittelu kuitenkin voi aiheuttaa ajoittaista turvotusta ja kipua nivelessä. (Skou S. T, Roos E. M 2019).

Aerobinen harjoittelu on myös tärkeä osa nivelrikkoisen nivelen hoidossa.

Terapeuttinen harjoittelu ja liikunta vaikuttavat myös yleisvaltaisesti positiivisesti terveyteen, sillä useammat nivelartroosipotilaat kärsivät jostain muustakin kroonisesta sairaudesta. Yli 25 vuoden aikana on polvi- ja lonkkanivelrikkotutkimuksia tullut useita, joissa on tutkittu nivelrikon kuntouttamista ja terapeuttisella harjoittelulla ollaan pystytty parantamaan merkittävästi yksilöiden toiminnallisuutta (nivelten) ja koettua kipua. Vastusharjoittelu ja liikunta voidaan tarvittaessa korvata vesijumpalla, mikäli potilaan tila ei salli nivelten kuormittamista tai iskuttamista. (Skou S. T, Roos E. M 2019).

Lonkan nivelrikko – konservatiivinen hoitolinjaus

Terapeuttinen harjoittelu on keskeisin ja tärkein osa asiakkaan kuntoutusta, mikä lisää parhaiten asiakkaan toimintakykyisyyttä vamman tai sairauden hoitamisessa. Terapeuttista harjoittelua käytetään tuki-ja liilkuntaelinsairauksien hoidossa. Toimintakykyä edistävää ohjausta ja neuvontaa annetaan osana myös tueksi terapeuttiselle harjoittelemiselle. Terapeuttisessa harjoittelemisessa otetaan yksilön sairaudesta tai vammasta johtuvat rajoitteet huomioon ja niitä pyritään aktiivisesti lieventämään ja asiakkaan toimintakykyä kohentamaan. Harjoittelu kohdistuu asiakkaan fyysisiin ominaisuuksiin sekä toimintakyvyn kannalta tärkeisiin ominaisuuksiin: harjoittelussa voidaan kiinnittää huomiota asiakkaan lihasvoiman tai kestävyyden parantamiseen sairauden tai vamman hoidossa, kehittää motorisiataitoja kuten koordinaatiota tai nivelten liikelaajuuksia. Terapeuttista harjoittelua on tutkittu paljon ja siitä on saatu vahvaa näyttöä niin niskan- ja alaselänkivun, polvi- ja lonkkanivelrikon ja nivelreuman hoidossa.

Polvi- tai lonkkanivelrikossa asiakkaan terapeuttinen harjoittelu sisältään aerobista harjoittelua kuten kävelyä, pyöräilyä, uintia tai yksityiskohtaisista harjoitteista, jotka kohdistuvat polvi- tai lonkkanivelrikko potilaan kannalta tärkeisiin tuki- ja liikuntaelimistön rakenteisiin, jotka edistävät asiakkaan kokonaisvaltaista terveyttä. Terapeuttinen harjoittelu koostuu yleensä nivelten liikkuvuusharjoitteista, venyttelystä sekä lihasvoima- ja aerobisesta harjoittelusta. Terapeuttinen harjoittelu vedessä, lihasvoima- ja aerobinen harjoittelu parantavat polvi- ja lonkkanivelrikkoisen asiakkaan elämän laatua: vähentäen koetun kivun tuntemusta sekä ennen kaikkea parantaa toimintakykyä arjessa. Polvi- tai lonkkanivelrikossa yksilökohtaiset tavoitteet, harjoitusliikkeet ja -suunnitelmat määritetään yksilökohtaisesti. Annettujen harjoitteiden tuloksien ja tavoitteiden seuraamista arvioidaan vastaanottokäyntien yhteydessä esimerkiksi mittaamalla nivelten liikelaajuuksia, yleistä toimintakykyä, lihasvoimaa tai koettua kipua. (Pohjolainen T. 2018).

Terapeuttinen harjoittelu ja liikunta

Nivelrikkopotilasta kannustetaan liikkumaan ja liikuntaohjeet laaditaan yksilöllisesti, jossa huomioidaan ikä, nivelrikonaste ja -oireet, sekä muut sairaudet ja toimintakyky. Liikuntaohjeistuksessa sovelletaan aikuisten liikuntasuosituksia ja asiakkaan kuntoa voidaan erikseen erilaisilla aerobisilla harjoitteilla testata. Suositeltavia liikuntamuotoja ovat vähemmän iskuttavat lajit (uinti, pyöräily tai kävely). Nivelen tulehdusvaiheessa kuormitusta vähennetään, kunnes tulehdusvaihe on ohi.

Vastusvoimaharjoittelu kuuluu nivelrikkoisen kuntoutusohjelmaan nivelen hyvinvoinnin kannalta.

Esimerkiksi Rejeskin W. (1997) katsauksessa arvioitiin aerobisen liikunnan kolme kertaa viikossa 35 minuuttia kerrallaan ja 2 – 3 kertaa viikossa alaraajojen 40 – 60 minuutin vastusharjoittelun riittävän nivelrikkoisilla nivelrikon konservatiivisena hoitona. Puolestaan Skoulin ja Roosin katsauksessa (2019) koettu kipu väheni joka harjoituskerran jälkeen ja oli osalta poistunut lähes kokonaan 5 – 6 viikon jälkeen harjoituskertoja ollessa viikossa vain kaksi. Tasapaino- ja koordinaatioharjoitteita voidaan lisätä muun harjoittelun tueksi (Käypähoitosuositus 2018, polvi- ja lonkkanivelrikko) ja sen ohella keskiöön nousevat harjoitteiden seuraaminen ja niiden annostelu progressioineen potilaalle: kun lihakset adaptoituvat ja lihavoima, kestävyys sekä toiminnallisuus parantuvat pitää kuormaa kasvattaa ja progressiota rakentaa uuden adaptaation varmistamiseksi (Skou S. T, Roos E. M 2019).

Hoeksman L. et al. (2004) katsauksessa löydettiin terapeuttisesta harjoittelusta positiivisia vaikutuksia lonkkanivelrikon aiheuttamaan koetun kivun määrään, niveljäykkyyteen ja yleiseen toiminnallisuuteen. Tutkimuksessa myös vertailtiin vaikutusta manuaaliseen terapiaan ja erot olivat vähäisiä manuaalisen terapian hyväksi. Potilaan aktiiviseen terapeuttiseen harjoitteluun kuului lihasvoima-, nivelliikkuvuus- ja koordinointiharjoitteita sekä harjoitteita, jotka edistivät potilaan kävelykykyä ja lievittivät kipua. Tuloksina saatiin viiden viikon jälkeen, jolloin 50% lonkkanivelrikkoisista koki saavansa vastusharjoittelusta, venyttelystä ja erilaisista koordinaatioharjoitteista apua nivelliikkuvuuteen ja kivun lieventymiseen terapeuttisessa harjoitteluryhmässä.

Skoulin ja Roosin (2019) mukaan 12 valvottua lähikertaa takaa paremman harjoitusvasteen. Lisäksi voimaharjoittelu ACSM:in mukaan antoi huomattavan suuremman etuisuuden niin toiminnallisuuteen kuin kivun hallintaan verrattuna niihin tutkimuksiin, jotka eivät seuranneet voimaharjoitteluprotokollaa. Garber C. E et al. (2011) laatiman protokollan mukaan voimaharjoittelu (hypertrofinen) tulee tehdä isoille lihasryhmille vähintään 2 – 3 kertaa viikossa, sarojen lukumäärä vaihdellen 2 – 4 sarjan väliltä ja toistoja per sarja 8 – 20 siten, että 8 – 12 toistoa aikuisille voiman ja lihaksen hypertrofian lisäämiseksi; 12 – 15 keski-ikäisille tai vanhemmille henkilöille, jotka aloittavat vastusharjoittelun ja 15 – 20 toistoa lihaskestävyyden parantamiseksi. Intensiteetti voimaharjoittelussa protokollan mukaan on 60 – 70% maksimikuormasta voimaharjoitteluun noviisi ja keskinkertaisille harjoittelijoille ja yli 80%:n intensiivisyys kokeneille harjoittelijoille. Vanhemmille kuntoilijoille jo 40 – 50% kuorma maksimista alkuun riittää parantamaan voima-arvoja. Palautuksen ollessa 2 – 3 minuuttia sarjojen välissä ja harjoituspäivien välissä vähintään 48 tuntia. Näyttöaste ACSM protokollassa on A-tason luokkaa. (Garber C. E et al. 2011).

Lisäksi Paoli A. et al. (2017) katsauksen mukaan multinivelliikkeistä näyttäisi olevan enemmän toiminnallista etuisuutta, sillä multinivelliikkeet paransivat fyysistä suorituskykyä lihaksistossa sekä maksimaalista hapenottokykyä (VO2-max) kahdeksan harjoitusviikon jälkeen yhdennivelliikkeitä tehokkaammin. Polven ojennus parani multinivelliikkeissä 6,5%-yksikköä ja takakyykyssä 5,5%-yksikköä enemmän ja hapenottokyky parani 7,4%-yksikköä tehokkaammin kuin yhdennivelharjoitusohjelmassa. Tästä voimme päätellä, että ohjaamalla multinivelliikkeitä kohdenivelelle huomioiden kaikki lihasryhmät (lonkkanivelessä) ja noudattamalla voimaharjoituksen protokollaa, saamme tehokkaasti aloitettua asiakkaan kuntoutusta ja saavutamme haluttuja tuloksia.

Manuaalisen terapian vaikutus?

Manuaalinen terapia on asiakkaan fyysisien ominaisuuksien tutkimista ja toimintarajoitteiden lievittämistä manuaalisin keinoin. Keinoja ovat erilaiset pehmytkudoskäsittelyt (hieronta), nivelen mobilisaatiot ja manipulaatiot. Mobilisaatiossa nivelen fysiologista liikerataa harjoitetaan terapeutin toimesta, jolloin niveltä liikutetaan rajoittuneeseen liikesuuntaan nivelen fysiologisella liikeradalla: nivel ohjataan lähelle sen ääriasentoa passiivisesti yhä uudestaan ja uudestaan. Mobilisaatio lievittää kipua ja lisää nivelen liikelaajuutta ja sen voi yhdistää muihin harjoitteisiin. Manipulaatiossa puolestaan passiivisesti nivel viedään sen ääriasentoon ja kohdistetaan suora impulssi (vipuvarrella tai ilman) niveleen, jolloin se hetkellisesti ylittää nivelen oman fysiologisen liikelaajuuden. Manipulaatio soveltuu tilanteisiin, jossa nivelen oma liikerata on rajoittunut, mutta se ei ole vielä jäykistynyt kokoaan. (Pohjolainen T. 2018).

Hoeksmanin et al. (2004) katsauksessa manuaalisella terapialla oli merkittävä vaikutus verrattuna terapeuttiseen harjoitteluun koetun toimintakyvyn ja kivun parantumisessa. Tähän tutkijat esittivät syyksi nivelten traktiosuuntaisen mobilisaation lonkkaniveleen nivelartroosin hoitamiseksi, mikä vapautti lonkkaniveltä nivelkapselin intra-artikulaariselta paineelta, joka johtui nivelen liikerajoitteista. Mobilisaatiolla saatiin parannettua nivelen ja lihaksien elastisuutta, lievitettyä kipua sekä lisättyä liikelaajuutta.

Mikäli kaipaat lonkkanivelen tai nivelrikkoisen nivelen terapeuttista kuntoutusta, olet tervetullut vastaantolleni! Rakennetaan sinulle yksilöllinen harjoitussuunnitelma, joka tukee sinun arkeasi!

Ajanvaraus

Lähteet

Arokoski J. 2012. Lonkkanivelrikon esiintyvyys. Käypähoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseu-ran Duodecim. Helsinki. 2012. Viitattu 17.2.2022. Saatavilla osoitteesta: https://www.kaypahoito.fi/nak05633

Garber CE, Blissmer B, Deschenes MR, Franklin BA, Lamonte MJ, Lee IM, Nieman DC, Swain DP; American College of Sports Medicine. American College of Sports Medicine position stand. Quantity and quality of exercise for developing and maintaining cardiorespiratory, musculo-skeletal, and neuromotor fitness in apparently healthy adults: guidance for prescribing exer-cise. Med Sci Sports Exerc. 2011 Jul;43(7):1334-59. doi: 10.1249/MSS.0b013e318213fefb. PMID: 21694556. Viitattu 15.2.2022. Saatavilla osoitteesta: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/21694556/

S.T. Skou, E.M. Roos. 2019. Physical therapy for patients with knee and hip osteoarthritis: supervised, active treatment is current best practice. Viitattu: 15.2.2022. Saatavilla osoit-teesta: https://sport-physiotherapie-halle41.ch/wp-content/uploads/2021/03/9-Physical-therapy-for-patients-with-knee-and-hip-osteoarthritis-2019.pdf

Paoli A, Gentil P, Moro T, Marcolin G, Bianco A. Resistance Training with Single vs. Multi-joint Exercises at Equal Total Load Volume: Effects on Body Composition, Cardiorespiratory Fitness, and Muscle Strength. Front Physiol. 2017;8:1105. Published 2017 Dec 22. doi:10.3389/fphys.2017.01105. Viitattu 15.2.2022. Saatavilla osoitteesta: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5744434/

Hoeksma HL, Dekker J, Ronday HK, Heering A, van der Lubbe N, Vel C, Breedveld FC, van den Ende CH. Comparison of manual therapy and exercise therapy in osteoarthritis of the hip: a randomized clinical trial. Arthritis Rheum. 2004 Oct 15;51(5):722-9. doi: 10.1002/art.20685. PMID: 15478147. Viitattu 15.2.2022. Saatavilla osoitteesta: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/15478147/

Rejeski WJ, Brawley LR, Ettinger W ym. Compliance to exercise therapy in older participants with knee osteoarthritis: implications for treating disability. Med Sci Sports Exerc 1997;29:977-85. Viitattu: 14.2.2022. Saatavilla osoitteesta: https://journals.lww.com/acsm-msse/Fulltext/1997/08000/Compliance_to_exercise_therapy_in_older.1.aspx

Painetut

Hannonen P., Arokoski J. 2018. Kipu, 2018. Nivelkivut. Kalso E., Haanpää M., Hamunen K., Kontinen V. ja Vanio A. (toim.). Kustannus Oy Duodecim.

Pohjolainen T. Kipu, 2018. Fysioterapeuttiset menetelmät. Kalso E., Haanpää M., Hamunen K., Kontinen V. ja Vanio A. (toim.). Kustannus Oy Duodecim.

Kuvat

Radiopaedia

Gaillard F, Hip osteoarthritis. Case study, Radiopaedia.org (Accessed on 11 Jun 2025) https://doi.org/10.53347/rID-35875