Juoksututkimuksen tausta
Tässä kirjoituksessa käsitellään kootusti yleisimpiä tuki- ja liikuntaelinvaivoja, joita esiintyy juoksijoilla tai kestävyysjuoksua harrastavilla. Aineistona käytän tekstissä Lopesin et. al. systemaattista katsausta ”What are the Main Running-Related Musculoskeletal Injuries?”, joka on ilmestynyt vuonna 2012 Sports medicine lehdessä ja Kakouriksen et al. 2021 vuoden systemaattista katsausta "A systematic review of running-related musculoskeletal injuries in runners". Katsauksissa perehdytään tuki- ja liikuntaelinvaivoihin (TULES), jotka aiheutuvat nimenomaan juoksusta joko harjoittelun tai pitkäkestoisemman kilpailusuorituksen aikana. Aineistoa on kerätty eri datalähteistä ja suurimmista tietoverkkokannoista. Vuoden 2012 systemaattiseen katsaukseen lopulta pääsi kahdeksan tutkimusta ja vuoden 2021 valikoitui lopulta 42 tutkimusta. Katsauksen aineistossa on yhteensä yli 17 000 juoksijaa. Tutkimusraporteissa kuitenkin huomautetaan, että valituissa tutkimuksissa on myös puutteita ja kaikki eivät täytä kaikkia laadukkaan tutkimuksen kriteeristöä.
Juoksun hyödyt
Juoksu on erinomainen tapa kehittää kardiovaskulaarista kuntoa eli toisin sanoen kestävyyttä ja hapenottokykyä (VO2 max), sydämen pumppaustehoa sekä rasvan käyttökyvyn että verensokerin käyttöä lihastyön aikana. Lisäksi kestävyysharjoittelu lisää veren hyvän kolesterolin eli HDL:n määrää elimistössämme ja alentaa verenpainetta. Hengitys- ja verenkiertoelimistön kehittyminen myös alentaa kardiovaskulaaristen sairauksien riskiä. (Lopes et. al. 2012; Kutinlahti 2021). Ojan et al. vuoden 2015 tekemän systemaattisessa katsauksessa käsiteltiin eri urheilulajien terveysvaikutuksia, ja esimerkiksi juoksua harrastavilla havaittiin yhteys vähentyneeseen kuolleisuuteen ja vammautumiseen, mikäli juoksi keskimääräisesti viikkotasolla yli tunnin ja tämän lisäksi juoksu yhdistettiin painonnousun vähenemiseen sekä naisilla että miehillä. Katsauksen vain yhdessä tutkimusartikkelissa ei havaittu yhteyttä juoksun ja sydänsairauksien riskin välillä, tutkimuksia oli kaiken kaikkiaan katsauksessa 69 kappaletta.
Juoksusta aiheutuneet vaivat
Huolimatta muista terveyshyödyistä juoksijoiden vaivat ovat yleisiä. Lopesin et. al. (2012) katsauksen kahdeksasta tutkimuksesta viisi käsittelee yleisesti juoksuun liitännäisiä tuki- ja liikuntaelinvaivoja ja loput kolme tutkimusta käsittelivät ultra-maraton kisan aikana tulleita juoksuvaivoja.
Yleisin juoksijan vaiva oli ylivoimaisesti säären lihasaitio-oireyhtymä eli arkikielessä puhutaan penikkataudista, jonka esiintyvyys aineistossa oli peräti 20%:n luokkaa. Suurin yksittäinen vaiva oli puolestaan patellajänteen tendinopatia (22%) eli etureiden jänteen tulehdus / jännesairaus. Juoksua harjoittelevien ryhmän keskuudessa plantaarifaskiitin eli jalkapohjan jännekalvon äkillinen tulehtuminen ja rappeuman esiintyvyys oli 17%, akillesjänteen tendinopatian (jännetulehdus /-sairaus) esiintyvyys oli noin 10% ja nilkan nyrjähdysvammojen esiintyvyys oli niin ikään myös 10%, mutta vain kahdessa tutkimuksessa.
Ultra-maraton kisaryhmässä puolestaan suurin esiintyvyys oli nilkan koukistajalihasten tendinopatialla (29%), jossa tyypillisesti etummaisen säärilihaksen (tibialis anterior), isovarpaan pitkän ojentajalihaksen (ekstensor hallucis longus) tai 2.-5. varpaiden pitkän ojentajalihaksen (ekstensor digitorum longus) jänteet äkillisesti tulehtuvat ja vaurioituvat liiallisen pitkäkestoisen kuormituksen vuoksi. Ultra-maraton ryhmässä akillesjänteen tendinopatin esiintyvyys oli 18% ja seuraavana patellofemoraalisella kipusyndroomalla 15%. Patellofemorale kipusynroomalla tarkoitetaan polvilumpion alaista nivelkivulla.
Yhteensä katsauksessa raportoitiin 28 eri tuki- ja liikuntaelinvaivaa juoksijoilla vaihtelevin osuuksin, mutta yleisimmät ja toistuvimmat olivat penikkatauti, akillesjänteen tendinopatia ja plantaarifaskiitti ja ultrajuoksijoille tyypillisemmät vammat olivat puolestaan nilkan ojentajalihasten ja akillesjänteen tendinopatia sekä patellofemoraalinen kipusyndrooma.
Entäpä juoksijoiden vaivat viimeisten tutkimuksien mukaan?
Kakouris et al. vuoden 2021 systemaattisen katsauksen mukaan peräti noin 50%:lla juoksijoilla on ollut viimeisen vuoden aikana jokin tuki-ja liikuntaelinvaiva, joka on peräisin juoksusta. Näistä tapauksista peräti 80% johtuu yksinkertaisesti ylikuormituksesta ja siitä seuranneesta loukkaantumisesta. Pääsääntöisesti ylikuormitus ja loukkaantuminen kohdistuu juoksijoiden polviin, sääriin ja nilkkoihin. Yksittäisistä tules-vaivoista vuoden 2021 katsauksen mukaan esille nousi polven patellofemorale kipuoireyhtymä, jossa siis polvikipu aiheutuu polvilumpion alaisesta nivelpinnasta. Säären rasitusmurtuma oli toiseksi yleisin vaiva, mikä oli puolestaan Lopezin et al. 2012 vuoden katsauksessa yleisin. Ultrajuoksijoiden vammat näyttäisi painottuvan enemmän polven ja nilkan alueelle ja ei-maratoonareille suuremmalla hajonnalla tasaisemmin alaraajan nivelistöön. Mikä tekee katsauksesta mielenkiintoisen on se, että 42 tutkimuksesta vain viisi tutkimusta vertaili noviisien juoksijoiden saatuja vammoja. Toisin sanoen suurin osa katsauksen tutkittavista juoksijoista oli kokeneita kestävyysjuoksijoita, mikä antaa ehkä paremman kuvan juoksua harrastavien juoksuvaivoista.
Vastaanottotyössä yleisimmät juoksijoiden vaivat
Omassa vastaanottotyössä näen paljon lonkan, polven ja säären ylirasitustiloja ja juuri juoksijoiden keskuudessa esiintyy eniten säären lihasaitio-oireyhtymää eli penikkatautia sekä lonkan loitontajalihasten heikkouksia sekä erinäisiä kiputiloja. Useasti juoksua aloittelevat kokevat erilaisia jänteiden ärsytys- ja kiputiloja, kuten katsauksissa mainitut akilles- ja patellajänteen tendinopatioita. Lisäksi nostaisin keskimmäisten pakaralihasten oireilun, sillä se on kovin yleinen juoksuvaiva, jonka johdosta hakeudutaan vastaanotolleni. Omalla kohdalle on myös useasti osunut takareisivammojakin, jotka ovat syntyneet pidemmän ajan ja kuormituksen saatossa kokeneillakin juoksijoilla.
Lähteet
Lopes AD, Hespanhol Júnior LC, Yeung SS, Costa LO. What are the main running-related musculoskeletal injuries? A Systematic Review. Sports Med. 2012 Oct 1;42(10):891-905. doi: 10.1007/BF03262301. PMID: 22827721; PMCID. Verkkojulkaisu. Viitattu 7.2.2024. Saatavilla osoitteesta: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/22827721/
Kakouris N, Yener N, Fong DTP. A systematic review of running-related musculoskeletal injuries in runners. J Sport Health Sci. 2021 Sep;10(5):513-522. doi: 10.1016/j.jshs.2021.04.001. Epub 2021 Apr 20. PMID: 33862272; PMCID: PMC8500811. Verkkojulkaisu. Viitattu 27.3.2024. Saatavilla osoitteesta: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/pmid/33862272/
Kuitinlahti Eija. Maksimaalinen hapenottokyky kestävyyskunnon mittarina. Duoddecim Terveyskirjasto. 2021. Verkkojulkaisu. Viitattu 7.2.2024. Saatavilla osoitteesta: https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01038
Oja P, Titze S, Kokko S, Kujala UM, Heinonen A, Kelly P, Koski P, Foster C. Health benefits of different sport disciplines for adults: systematic review of observational and intervention studies with meta-analysis. Br J Sports Med. 2015 Apr;49(7):434-40. doi: 10.1136/bjsports-2014-093885. Epub 2015 Jan 7. PMID: 25568330. Verkkojulkaisu. Viitattu 27.3.2024. Saatavilla osoitteesta: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/25568330/