Juoksijan polvi -syndrooma
Juoksijoiden ulkosyrjän polvikipu voi johtua monesta eri syystä, mutta tavanomaisin syy on niin sanottu juoksijan polvi -syndrooma eli lyhyemmin IT-Band syndrooma (iliotibial band syndrooma) tai pelkistetysti juoksijan polvi, joka kehittyy yksipuolisen ja toistuvan kuormituksen myötä.
Vammamekanismi
Vammamekanisminä on toistuva, yksipuolinen rasitus. Juoksu on lajina kudoksia voimakkaasti kuormittava etenkin jos lihakset, nivelet ja luut eivät ole adaptoituneet säännölliseen juoksemiseen. Juoksijan polvi -syndrooma onkin tyypillinen vaiva juoksua aloitteleville. Tyypillistä on, että TFL:n ja lateraalisten pakaralihasten ylikuormittuessa ja kiristyessään vaikuttaa ne iliotibial-jännealvon (IT-bandin) kautta polven ulkosyrjään (kiinnityskohta) luoden kitkaa ja kudosten hankautumista, joka johtaa pitkittyessään inflamaatioon eli pehmytkudoksien tulehdukseen.
Etiologia – vuoden 2015 katsaus
Juoksijan polvi -syndrooma on erittäin yleinen juoksuvamma ja sitä esiintyy yhä enenemissä määrin juoksijoilla. Syyksi tähän pidetään juoksuharrastuksen kasvua. Aiheesta on julkaistu useita systemaattisia katsauksia, joissa on tutkittu ja tunnistettu juoksijan polven riskitekijöitä tarkemmin. Esimerkiksi Aderem ja Louwin katsauksessa on tehty kvantitatiivinen synteesi juoksijan polvi -syndrooman liittyvistä riskitekijöistä kuten vartalon, lantion ja alaraajojen biomekaanisista tekijöistä. Aderem ja Louwin vuoden 2015 katsaukseen valikoitui lopulta 13 tutkimusta ja tutkimuksien laatu oli kohtalainen. Katsauksessa kävi myös ilmi, että naispuolisilla koehenkilöillä, joille kehittyi juoksijan polvi -syndrooma havaittiin lonkan lisääntynyttä lähennystä ja polven sisäkiertoa askeleiden aikana. Myös niillä nais puolisilla koehenkilöillä, joilla oli jo todettu juoksijan polvi -syndroomaa aiemmin, havaittiin lisääntynyttä polven sisäkiertoa sekä vartalon toispuoleista liikehdintää askeleen aikana.
Juoksijan polvi -syndrooma eli iliotibiaalisen jännekalvon oireyhtymän (ITBS) tarkkaa patologiaa ei täysin tiedetä, mutta nykytiedon mukaan se on moninainen ja siihen vaikuttaa useampi tekijä. iliotibiaali jännekalvon oireyhtymässä ajatuksena on kyseisen jännekalvon distaaliosien liiallinen hankaantuminen ja toistuvat reisiluun distaalipään nivelnastan (lateraalisen) ylitykset polven koukistuksen ja ojennuksen aikana, mikä siis luo kitkaa ja hankausta. Nykyisin ajatellaan enemmän jännekalvon painautumista reisiluun pään nivelnastaan polven koukistuksen aikana noin 20-30° kulman aikana. Tähän myös vaikuttaa anatomiset poikkeavuudet kuten eri pituiset alaraajat sekä ylikorostunut nivelnastan ulkonema. Näiden lisäksi vaikuttavat myös niin sanotut muokattavat tekijät kuten liikunnan määrä (vähentynyt tai lisääntynyt), lihasheikkous erityisesti lonkan loitontaja lihaksissa. (Aderem & Louw 2015).
Juoksijan polvi – hoito
Beals & Flamingan katsaukseen (2013) valikoitui 10 tutkimusta, joissa vertailtiin urheilijoiden diagnosoituja juoksijan polven hoitometodeja keskenään. Konservatiivisen hoitolinjauksen koehenkilöistä 44% pääsi kivuista eroon ja toipuivat vammasta jo 6 viikon aikana sekä palasivat urheilun pariin 8 viikossa ja 91,7 % henkilöistä toipui ja palasivat urheilun pariin 6kk kuluttua vammasta. Puolestaan operatiivisessa hoitolinjauksessa oli 100% paluu urheilun pariin 7 viikon ja 3kk jälkeen loukkaantumisesta. Kuitenkaan täyttä konsensusta ei ole hoitolinjauksesta (Beals & Flamingan 2013). Kuitenkin konservatiivinen hoitolinjaus on aina ensisijainen hoitomuoto ja vasta vaivan pitkittyessään tai haitta-asteen kasvaessa harkitaan muita vaihtoehtoja.
Konservatiivinen hoito
Konservatiiviseen hoitolinjaukseen koostui akuuttivaiheen levosta, kuntoutuksesta, venyttelystä, kivunhallinnasta ja juoksutottumusten muutoksien yhdistelmistä sekä yhdessä tutkimuksessa manuaalisella terapialla oli pieni osuus toipumisjakson aikana. Beals ja Flamingan (2013) tutkimuksessa tutkittiin neljää eri konservatiivista lähestymistapaa juoksijan polven hoidossa.
Isoimmassa RCT- tutkimuksessa oli mukana 43 juoksijaa, jotka akuuttivaiheessa noudattivat sovellettua RICE-protokollaa ja päivittäistä venyttelyä ensimmäisestä päivästä seitsemänteen päivään saakka. Edellä mainittujen lisäksi koehenkilöt saivat kolmesti ultraääni- ja hierontaterapiaa akuutissa vaiheessa. Juoksijat olivat jaettu kolmeen ryhmään: placebo-, tulehduskipu- ja tulehduskipu ja särkylääkeryhmään. Kaikkissa ryhmissä tapahtui tehokasta toipumista, mutta tulehduskipu ja särkylääke ryhmässä tulos oli paras ja ryhmän jäsenet pystyivät pidentämään juostua matkaa / aikaa alkuvaiheen aikana verrattuna muihin ryhmiin.
Toisessa mielenkiintoisessa vertailututkimuksessa verrattiin akuuttivaiheen levon sijaan 2 viikon lepoa ja kortikoidisteroidi-injektiota (kortisoni) ja päivittäin jäätä 30 minuutin verran. Juoksijat jaettiin placebo- ja kortikoidi-injektioryhmiin. Kortikoidisteroidi vähensi kivun tunnetta reilulta puolelta kahden viikon aikana.
Kolmannessa tutkimuksessa kuormitusta eli juoksun määrää ja vauhtia kevennettiin merkittävästi, lisättiin toipumispäiviä harjoitteiden väliin, vältettiin mäkijuoksua sekä annettiin jäähoitoa 30 minuuttia päivittäin. Lisäksi juoksukengät vaihdettiin pehmeämpiin sekä alaraajojen pituuseroja tasoitettiin niin että lyhyemän jalan kenkään laitettiin lisää koroketta / pohjallisia, jotta puolierot kaventuivat. Saadut tulokset olivat vaihtelevia ja 8 viikon jälkeen 44% koehnkilöistä oli 100% toipuneet.
Viimeisessä tutkimuksessa 24 juoksijaa kuntouttivat ITB syndroomaa 6 viikon kuntoutusohjelmalla, jossa keksityttiin keskimmäisten pakaralihasten vahvistamiseen. Lisäksi koehenklöt venyttivät IT-kalvoa päivittäin ja samalla tehtiin lonkan loitinnusliikkeitä sekä lantion drop-harjoitteita 3 x 30 toistoa. Lisäksi koehenkilöt ottivat tulehduskipulääkettä kunnes arjessa juoksijan polvi ei enään sattunut. Terapeuttisista harjoitteista koehenkilöt kasvattivat voimantuottoa keskimäärin naiset 34% ja miehet 51%, ja hoitojakson lopussa 91% juoksijoista pystyi palaamaan juoksun pariin.
Yhteenveto
Juoksijan polvi on oireyhtymä, jossa jatkuvan ylikuormituksen, hankauksen ja kitkan seuruaksena kehittyy rasitusvamma polven ulkosyjrälle. Kyseessä on siis rasitusperäinen häiriötila, joka esiintyy tyypillisesti urheilijoilla. Juoksijan polvessa esiintyy pehmytkudosten turvotusta ja nesteilyä, joka viittaa bursiittiin (limapussin tulehdukseen) ja/tai imflamatorisiin eli tulehduksellisiin tekijöihin. Hoitona akuutissa vaiheessa suositellaan lepoa ja kuormituksen keventämistä. Lisäksi fysioterapista ja kuntoutuksesta on hyötyä toipumisen kannalta (Diaz et al. 2020). Loppujen lopuksi rasitusvammoissa on kyse kuormittavan liikunnan ja levon suhteesta eli kerkeekö keho edellisestä harjoituksesta palautumaan riittävästi ennen seuraavaa urheilusuoritusta, joten viikkotason kuormituksen adaptaatiolla (kevennyksellä) saadaan akuuttivaiheen jälkeen kuormitus kontrolliin, mikä edes auttaa palautumista. Kaikki tukiharjoitteet, terapeuttinen harjoittelu sekä manuaaliset terapiat myöskin edes auttavat palautumista. Vastaanotolla olisi hyvä käydä tarkistuttamassa löytyykö alaraajoista biomekaanisia "korjattavia" linjauksia tai lihasepätasapainoa, joita eristävillä harjoitteilla pyritään korjaamaan. Monesti myös nivelten liikerajoitteet joko lihasperäiset tai kapseliperäiset voivat lisätä kuormituksen tuomaa taakkaa lihaksille ja jänteille, jotka eivät määräänsä enempää liikarasitusta kestä.
Esimerkkejä kotiharjoitteista
Täsmävenytys TFL-lihakselle
Venytysliikkeessä työnnä venytettävää puolta lantiosta ulospäin
Taivuta selkärankaa vastakkaiselle puolelle
Tarvittaessa voit "pyöritellä" lantiolla ja hakea kireitä lihassäikeiden tuntua
Venytä 15-30 sekuntia kerrallaan, 2-4 toistoa
Juoksijoiden pakaraharjoite
Alkuun omalla painolla, myöhäisemmässä vaiheessa lisää vastusta
10-15 toistoa x 3 sarjaa
Lähteet
Aderem J, Louw QA. Biomechanical risk factors associated with iliotibial band syndrome in runners: a systematic review. BMC Musculoskelet Disord. 2015 Nov 16;16:356. doi: 10.1186/s12891-015-0808-7. PMID: 26573859; PMCID: PMC4647699. Verkkojulkaisu. Viitattu 2.9.2024. Saatavilla osoitteesta: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/26573859/
Beals C, Flanigan D. A Review of Treatments for Iliotibial Band Syndrome in the Athletic Population. J Sports Med (Hindawi Publ Corp). 2013;2013:367169. doi: 10.1155/2013/367169. Epub 2013 Oct 2. PMID: 26464876; PMCID: PMC4590904. Viitattu. 16.9.2024. Saatavilla osoitteesta: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/26464876/
Jiménez Díaz F, Gitto S, Sconfienza LM, Draghi F. Ultrasound of iliotibial band syndrome. J Ultrasound. 2020 Sep;23(3):379-385. doi: 10.1007/s40477-020-00478-3. Epub 2020 Jun 8. PMID: 32514741; PMCID: PMC7441105. Viitattu 16.9.2024. Saatavilla osoitteesta: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7441105/
Comentarios