Polven Eturistisidevamma ja ACL:n kuntoutus
- Joonas Mustonen
- 4 hours ago
- 5 min read
Polvi rakenteeltaan on kiertosarananivel, joka kykenee aavistuksen verran kiertymään fleksio ja ekstensio liikesuuntien lisäksi mahdollistaen joustavan ja stabiilin rakenteen. Polviniveleen koostuu reisiluun ja sääriluun niveltymästä tibialfemur - sekä sääriluu ja pohjeluun välisestä tibialfibular nivelpinnoista. Lisäksi polveen kuuluu patellan ja reisiluun välisestä patellofemoral nivelpinta, joka mahdollistaa tehokkaan reisilihaksen toiminnan. Polvi on painoa kantava iso nivelpinta, johon kohdistuu paljon iskutusta ja kuormaa niin arjessa kuin liikuntasuorituksen aikana. Polviniveltä tukevoittaa lihasten lisäksi passiiviset rakenteet mihin lukeutuvat nivelsiteet: sivusiteet, eturistiside (ACL) sekä takaristiside (PCL). Lisäksi joukko muita nivelsiteitä sijaitsee polven takaosilla tukevoittamassa polvitaipeen puolelta niveltä ja nivelkapselia. Näistä rakenteista yllättävän useasti juuri eturistiside vaurioituu tai katkeaa nopeissa ja yllättävissä tilanteissa, joissa polveen kohdistuu koukistusta sisäkierron aikana, joka korostaa eturistisiteen kiristymistä. Lisäksi ACL- on kontaktilajeissa yllättävän vamma-altis nivelside.
Anatomiaa
Eturistiside (ACL) on toinen kahdesta polviniveltä vakauttavasta ristisiteestä. Se on vahva sidekudoksesta ja kollageenisäikeistä koostuva nauhamainen kollageenisäije, joka lähtee sääriluun nivelpinnan etu- ja keskiosasta ja kiinnittyy reisiluun ulomman nivelnastan sisäsivulle. Kiinnityskohdassa sijaitsevat lateraalinen interkondylaarinen harjanne, joka määrittää eturistisiteen eturajan sekä bifurkaatioharjanne. Eturistiside on noin 32 millimetriä pitkä ja 7–12 millimetriä leveä. Se koostuu kahdesta osasta: anteromediaalisesta, joka kiristyy polven koukistuksessa, vastaa eteenpäin suuntautuvan liikkeen estämisestä sekä posterolateraalisesta nipusta, joka kiristyy voimakkaimmin ojennuksessa, ja vastaa polven sivuttais- ja kiertovakaudesta. ACL:n laskennallinen vetolujuus on noin 2200 Newtonin luokkaa ja yhdessä takaristisiteen (PCL) kanssa ne muodostavat polvessa ristin kaltaisen muodostelman ja estävät sääriluun liiallisen liikkeen reisiluuhun nähden. Histologisesti ACL koostuu pääasiassa tyypin I kollageenista (90 %) ja osittain tyypin III kollageenista (10 %). Verenkierto tulee pääosin keskimmäisestä polven valtimohaarakkeesta ja hermotus takimmasta nivelhermosta, joka on säärihermon haara. (Evans et al. 2023).
Vammamekanismi
Evans et al. katsauksen mukaan (2023) suurin osa eturistisiteen repeämistä tapahtuu urheilijoilla ilman suoraa kontaktia. Yleisin vammamekanismi on kiertovamma, jossa sääri liikkuu eteenpäin, kun polvi on hieman koukussa ja samanaikaisesti kiertyy sisäänpäin. Myös suorat iskut polven ulkosivulle voivat aiheuttaa eturistisiteen vamman. Eturistisiteen vammoja esiintyy sekä kontakti- että ei- kontaktilajeissa tyypillisimmin joukkuelajeissa kuten jalkapallossa tai koripallossa. Duodecimin mukaan Suomessa arviolta joka kolmas eturistisidevamma tai -repeämä on peräisin kontaktista ja loput 70% tapauksista kontaktittomia vammoja, joissa sääriluuta pitkin jarruttavan liikesuunnan aikana synntyy nopea kiertoliike polveen, joka on juuri eturistisiteen suuntainen liike (Suomalainen et al. 2014).
Äkillisiin ACL-vammoihin liittyy usein myös muita liitännäis polvivammoja kuten muiden nivelsiteiden tai kudosrakenteiden repeytymisiä nivelen sisältä tai ulkopuolelta. Yleisiä liitännäisvammoja ovat kierukkarepeämät: lateraalinen kierukka vaurioituu usein akuuteissa vammoissa ja iskuissa, kun puolestaan mediaalinen kierukka tyypillisesti rappeutuu pidemmän ajan saatossa. Myös takaristiside, sivusiteet ja niin sanotun takakulmakompleksin (PLC) nivelsiteet voivat vaurioitua iskun seurauksena. Pitkään jatkunut eturistisiteen puutos tai vamma voi altistaa polven rustovaurioille ja monimutkaisille kierukkarepeämille. (Evans et al. 2023).
Altistavia tekijöitä
Evans et al. ovat tutkimuskatsauksessaan koonneet altistavia tekijöitä eturistisidevammoille. Ne ovat jaoteltu suokuopleen, anatomisiin -, urheilujaliin -, hormoonallisiin - ja geneettisiin tekijöihin. Eturistiside on ylivoimaisesti yleisin vammautuva rakenne polvessa, vaikka ACL-vammat voivat koskea kaikkia ikä- ja sukupuoliryhmiä, naiset ovat erityisen alttiita vammoille useiden fysiologisten ja biomekaanisten tekijöiden vuoksi.
Sukupuoleen liittyvissä riskeissä tutkimuskatsauksen mukaan naisurheilijoilla on 4,5 kertainen riski miehiin verrattuna, ja vamma esiintyy usein tukijalassa. Lisäksi naisilla heikommat takareisilihakset suhteessa etureisiin on tutkittu olevan oma vaikutuksensa kuormitteelle sekä keskivartalon heikkohallinta että korostunut valgus-asento ja polven ojennus erityisesti laskeutumistekniikkaa vaativissa suorituksissa ovat mahdollisia riskitekijöitä naisille (Evants etl al.; Suomalainen et al. 2014).
Anatomisia seikkoja puolestaan ovat eturistisiteen poikkeuksellisen pieni koko, nivelten yliliikkuvuus tai löysyys, reisiluun loven rakenteellinen pienuus, aijemmat eturistisidevammat sekä mm. ahtaumat nivelrakenteissa ja kohonnut painoindeksi (BMI). Lisäksi naisten anatomia on laskettu riskitekijäksi, sillä naisilla nivelnastaonteloiden välinen tila, jonne eturistiside kiinnityy on poikkialaltaan kapeampi ja sen on todettu olevan yhteydessä eturistisiderepeämän kohonneeseen riskiin (Suomalainen et al. 2014).
Urheilulajikohtaisiin riskitekijöihin kuuluu lajit, joissa suuri riski nopeisiin suunnan muutoksiin ja hyppyihin sekä kontaktilajit. Etenkin alastulo hyppysuorituksissa tai lihasvoimaa vaativissa suorituksissa on naisilla mieihä suurempi riski ACL-vammoille heikomman lihasvoiman vuoksi, erityisesti polven valguksen aikana, jolloin polvi kallistuu sisäänpäin (Suomalainen et al. 2014).
Hormonaallisiin tekijöihin kuuluu estrogeeni vaikutuksesta johtuvat tekijät naisilla sekä kuukautiskierron alkuvaiheessa esiintyvä vamma-alttius. Lisäksi ehkäisypillereillä voi olla vaikutusta kudosten sietokykyyn.
Geneettiset tekijät. Geneettisiä tekijöitä ovat tiettyjen geenien suojavaikutukset, jotka voivat parantaa kollageenituotantoa.
Polven eturistisidevamma ja ACL:n kuntoutus
Polven eturistisidevamma ja ACL:n kuntoutus on aina yksilöllistä, sillä vamman laatu ja rajoitteet ovat jokaisella yksilölliset. Nykyisin hoitoprotokollaan kuuluu molemmat vaihtoehdot sekä operatiivinen ja ei-operatiivinen hoitolinjaus. Hoitolinjaus riippuu usein asiakkaan iästä, tarpeista, fyysisestä aktiivisuudesta, sekä luonollisesti vamman suuruudesta ja haitta-asteesta. Akuutissa vammatilanteessa, RICE-protokolla on aiheellinen, jossa fokusointi on painon ja kuorman poistaminen vaurioituneesta eturistisideeltä esimerkiksi kyynärsauvoilla ennen ACL-vamman diagnosointia lääkärin vastaanotolla.
Konservatiivinen ei-operatiivinen kuntoutus
Kunotutus kestää arviolta aina 12 viikosta ylöspäin ja parempiin tuloksiin päästään kun kuntoutuskerrat ovat valvottuja harjoituskertoja terveydenhuollon ammattihenkilön kanssa. Polvea saa liikutella kivun sallimissa rajoissa eikä erillisen polvitukien käyttöä välttämättä tarvita, jos polvessa ei esiinny muita liitännäisvammoja. Liitännäisvammaton polvi voidaan siis kuntouttaa myös ilman operatiivista hoitoa (Suomalainen et al. 2014). Aluksi kuntoutus keskittyy liikelaajuuksien palauttamiseen sekä liikkeen ja lihastenkontrolliin, sillä vamman seurauksena polvinivel kangistuu ja kipu estää normaalin käytön – jolloin lihakset surkastuvat nopeasti. Tavoitteena on siirtyä mahdollisimman nopeasti lihaksia kuormittaviin harjoituksiin, joiden tarkoituksena on vahvistaa ja lisätä lihastukea polven ympärillä. Etu- ja takareiden vahvistaminen on keskiössä, sillä ne ovat aktiivisia polven stabiloivia tukijoita ja erityisesti takareisi on juuri ristisiteen suuntainen aktiivinen lihastuki. Lisäksi kuntoutuksessa olisi syytä vahvistaa lähentäjä- ja loitontajalihaksia sekä keksivartalon lihaksia, jotta polveen ei kohdistuisi kontrolloimattomia liikesuuntia. (Evans et al. 2023; Suomalainen et al. 2014)
Asiakkaan kuntoutuksen edistymistä tulisi monitoroidaan säännöllisesti. Koostetutkimuksessa havaittiin polven kierukka ja rustovaurioille riskitekijä, mikälki ACL-vaurioituneeseen polveen kohdistuu raskaampaa jalkaa kuormittavaa työtä tai sivusuunnan urheilulajin suorituksia. Pitkäaikaisissa seurannoissa puolestaan ei ole havaittu, että konservatiivinen hoito lisäisi nivelrikon riskiä verrattuna leikkaushoitoon. Tarve leikkaukselle arvioidaan myöhemmin, mikäli polvessa ilmenee epävakauden tuntemuksia tai oireita (Evans et al. 2023; Suomalainen et al. 2014).
Operatiivisen hoidon jälkeinen kuntoutus
Leikkaushoidon jälkeinen kuntoutus mukailee ei-operatiivisen kuntoutuksen periaatteita, muutamalla poikkeuksella. Leikkauksen jälkeen kannustetaan mahdollisimman varhaiseen painonvaraamiseen sekä varhaiseen liikehoitoon patellofemorale kipuoireen välttämiseksi. Lisäksi Evans et al. katsauksessa mahdollisuuksien mukaan cryoterapian käyttöä, mutta se ei ole missään nimessä välttämättömyys. Cryoterapian voi korvata perinteisellä kylmähoidolla, jonka tarkoituksena on lievittää turvotusta ja vähentää kipua.
Varhaisen painon varaaminen leikkauksen jälkeen ja nopea leikkauksen jälkeinen post-operatiivinen koservatiivinen kuntoutus on keskeisessä asemassa toipumisen kanssa. Tavoitteena on alkuvaiheen mobilisointia ja liikelaajuuksien kehittämistä kunnes 3. viikon jälkeen siirrytään eksentrisiin harjoitteisiin etureiden ja takareiden osalta. (Evans et al 2023; Suomelainen et al. 2014). Alkuvaiheessa on tärkeää olla kuormittamatta eturistisidesiirännäistä liikaa, sillä kudosvaurion riski on korkea. Suljetun tai avoimen kineettisen ketjun eturieisharjoitteita, jossa polvikulman suuruus vaihtelee 15°-30°kulman väliltä tulisi välttää, ettei korjattu eturistiside vaurioituisi (Evans et al. 2021), lisäksi kuntopyörilyä suositellaan liikehoidoksi 4 viikon jälkeen leikkauksesta ja juoksua aikaisintaan 12 viikon jälkeen (Suomalainen et al. 2014).
Paluu liikunnan pariin
Liikuntaharrastuksiin voi palata kun alaraajan lihasvoima on palautunut tai lihastasapaino on korjaantunut ja polvi koetaan riittävän tukevaksi. Sen sijaan, jos polvi tuntuu epävakaaksi lihasvoiman palautumisesta huolimatta, ei liikuntaan palaaminen ole suositeltavaa palata vielä, sillä toistuvat muljahdukset voivat altistaa polven uusille vammoille. Suosituksena on 6-12kk aikajänne paluu urheiluun riippuen yksilöllisistä tekijöistä ja urheilulajin vaatimuksista (Suomalainen et al. 2014).
Lähteet
Evans J, Mabrouk A, Nielson Jl. Anterior Cruciate Ligament Knee Injury. [Updated 2023 Nov 17]. In: StatPearls [Internet]. Treasure Island (FL): StatPearls Publishing; 2025 Jan. Verkkojulkaisu, Viitattu 5.6.2025. Saatavilla osoitteesta: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK499848/
Piia Suomalainen, Petri Sillanpää ja Timo Järvelä. Eturistisiderepeämän hoito. 2014 Duodecim. Verrkojulkaisu. Viitattu 10.6.2025. Saatavilla osoitteesta: https://www.duodecimlehti.fi/duo11538
Kuvat
Radiopaedia
Abouzid I, Medial meniscus bucket handle tear with ACL tear. Case study, Radiopaedia.org (Accessed on 10 Jun 2025) https://doi.org/10.53347/rID-166209
Evans J, Mabrouk A, Nielson Jl. Anterior Cruciate Ligament Knee Injury. [Updated 2023 Nov 17]. In: StatPearls [Internet]. Treasure Island (FL): StatPearls Publishing; 2025 Jan. Verkkojulkaisu, Viitattu 5.6.2025. Saatavilla osoitteesta: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK499848/
Comments