Pohjelihas- ja urheiluvammat

Yleisimmät pohjelihasvammat

Tyypillisesti lihasvenähdys tai -revähdys joko lihasrungon, lihasjänneliitoksen tai jänteen alueella sekä nuoremmilla juoksijoilla tai urheilijoilla jänteen erilaiset tendinopatiat

Syyt pohjevammoille

Pohjelihas- ja urheiluvammat – Riskitekijät

Pohjelihas- ja urheiluvammat ovat yleisiä eri urheilulajin edustajilla etenkin kontakti – ja juoksulajeissa. Juoksijoilla pohjelihaksen vauriot ovat yleensä pintapohjelihaksen (m. gastrocnemius) venähdyksiä tai lihasrepeämiä (Fields & Rigby 2016). Pohjevamman riskiin eniten vaikuttavat ikä sekä aikaisemmat pohjevammat Greenin ja Pizzarin teettämän systemaattisen katsauksen (2017) mukaan, jossa tarkasteltiin kymmentä eri tutkimusta ja yli 5000 koehenkilöä, jotka edustivat eri urheilulajeja.

Tyypillisesti pohje- ja säärilihakset ovat keskeisessä asemassa lajeissa, joissa vaaditaan nopeita suunnan muutoksia, lihaskestävyyttä ja voiman tuottoa. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että pohkeen lihakset ovat keskeisessä roolissa kaikessa liikkeessä ja aktiviteeteissä, missä jalaoille on painoa varattuna. Voimantuotolliset lajit, kiihdytykset ja jarrutukset ovat pohkeen lihasvammoille myös tyypillisiä riskitekijöitä. (Green & Pizzari 2017).

Kokeneilla ja iäkkäillä juoksijoilla pohkeen lihasvauriot ovat tyypillisempiä, kun taas nuorilla urheilijoilla akillesjänteen tendinopatiat

Systemaattinen katsaus loukkaantumisen riskitekijöistä

Greenin ja Pizzarin tutkimuksessa suurimman riskiluokan muodostaa 40-60 -vuotiaat miehet, jotka ovat vapaa-ajalla aktiivisia harrastajia. Arviolta 20% kokee pohkeen arkuutta ennen pohkeen lihasvaurioita. Myös korkea jalkaholvisuus on yksi riskitekijä akillesjänteen vamoissa, mutta sillä ei ole havaittu suoraa yhteyttä pohkeen lihasvaurioihin. Kokeneilla ja iäkkäillä juoksijoilla pohkeen lihasvauriot ovat tyypillisempiä, kun taas nuorilla urheilijoilla akillesjänteen tendinopatiat. Ikä ja sukupuolen arvellaan vaikuttavat kuormitussietokykyyn, soluaineen vaihduntaan sekä jänteen venyvyyteen että jäykkyyteen, mutta tarkkaa mekanismia ei tunnetta.

Kuvantamistutkimuksissa ollaan havaittu, että pohkeen ja akillesjännevammoista noin 58% - 65% liittyy kaksoiskantalihaksen mediaalipäähän kaikista tapauksista sekä lateraalipäähän 8% - 38% ja leveään kantalihakseen noin 58% - 66%:lla. Plantaris lihaksen vaurioituminen on jo selvästi harvinaisempi, sillä vain muutama vamma raportointiin vain yhdessä tutkimuksessa. Tyypillinen oire on kaksoiskantalihaksen turvotus mediaalisen pään alueella tai leveän kantalihaksen alueella etenkin lihasjänne alueella. (Green & Pizzari 2017).

Lihasvammatyypit

Pohjelihasvammassa vaurioituu joko akillesjänne eli kaksoiskantalihaksen ja leveän kantapohjelihaksen (m. gastrocnemius ja soleus) muodostama yhtenäinen jänne tai sen itse lihasrunkoon tulee lihasvenähdys tai -repeämä joko puhtaasti jänteen alueelle tai jännelihasliitoskohtaan. Pohje jakaantuu syvään ja pinnalliseen lihasaitioon: syvään lihasaitioon kuuluvat polvitaivelihas (popliteus), isovarpaan pitkä koukistajalihas (fleksor hallucis longus) ja takimmainen säärilihas (tibialis posterior). Näiden lihasten kipuoire yleensä paikantuu säären ja pohkeen takaosaan lähelle sääriluuta ja nilkan seutua, koska lihakset kulkevat syvässä lihasaitiossa säären takana ja lihasten jänteet kulkevat nilkan sisäpuolelta mediaalisen kehräsluun takapuolelta jalkapohjaan saakka. (Green & Pizzari 2017).

Pohjelihasten anatomiaa

Pohkeen pinnallinen lihasaitio eli triceps surae lihasryhmä koostuu kolmesta lihaksesta: kaksoiskantalihaksesta (gastrocnemius), leveästä kantalihaksesta (soleus) ja plantariksesta. Gastrocnemius ja plantaris lihakset ylittävät kahden nivelen yli ja täten osallistuvat sekä polven koukistukseen että nilkan ojennukseen (plantar fleksio). Soleus kulkee yhden nivelen yli ja vastaa vain nilkan ojennuksesta (plantar fleksio). Gastrocnemiuksen lihassolurakenne muodostuu pääosin tyyppi I:n nopeista soluista antaen sille räjähtävää nopeutta ja voimaa, kun puolestaan levelän kantalihaksen (soleus) solurakenne painottuu tyyppi II:n hitaisiin ja kestäviin lihassoluihin, mikä on tärkeä ominaisuus juoksun kannalta. Triceps surae lihasryhmä yhtyy lopulta yhteiseen akillesjänteeseen, joka kiinnittyy kantapäähän. (Green & Pizzari 2017).

Vastaanotolla

Vastaanottotyössä näen paljon erilaisia pohkeen kiputiloja sekä vammoja. Erityisesti juoksijoilla kohtaan yleensä akillesjänteen kiputiloja sekä erityisesti pohkeen jännelihasliitoskohdan vaurioita. Ortopedisilla kliinisillä testeillä pystymme tilannetta vastaanotolla kartoittamaan, jonka jälkeen ryhdymme pohjelihasta kuntouttamaan. Riippuen vamman laadusta (lihasvenähdys vs. jännevammat) ja sijainnista kuntoutukseen menee arviolta 2 – 24 viikkoa.

Konservatiivinen kuntoutus

Terapeuttisen harjoittelun tavoitteena on edistää toipumista, parantaa lihaskestävyyttä ja lihaksen kykyä tuottaa voimaa. Riippuen vamman suuruudesta ja laadusta kuntoutusnäkökulma muuttuu ja kuntoutusta pyritään adaptoimaan yksilöllisten tarpeiden ja resurssien mukaan. Kuntoutusprosessi vaatii aikaa ja sinnikkyyttä, sillä kudoksilla on omat parantumisajat ja toipuminen riippuu vamman laajuudesta (gradus I-III), mutta tyypillisesti lihasvenähdyksissä ja -revähdyksissä voidaan olettaa paranemisajan olevan jotain 2 viikon ja puolen vuoden väliltä.

Lähteet

Green B, Pizzari T Calf muscle strain injuries in sport: a systematic review of risk factors for injury British Journal of Sports Medicine 2017;51:1189-1194. Verkkojulkaisu. Viitattu 10.2.2024. Saatavilla osoitteesta: https://bjsm.bmj.com/content/51/16/1189

Fields, Karl B. MD; Rigby, Michael D. DO. Muscular Calf Injuries in Runners. Current Sports Medicine Reports 15(5):p 320-324, 9/10 2016. | DOI: 10.1249/JSR.0000000000000292. Verkkolähde. Viitattu 10.2.2024.Saatavilla osoitteesta:https://journals.lww.com/acsm-csmr/fulltext/2016/09000/muscular_calf_injuries_in_runners.9.aspx