top of page

Sääriluun rasitusmurtuma



Penikkatauti, sääriluun rasitusmurtuma, lihasaitio-oireyhtymän kipualueet sääriluun mediaalipuolella distaalikolmanneksessa
Tyypillisesti kipua koetaan sääriluun distaalisessa mediaali kolmanneksen alueella.

Aikaisemmassa kirjoituksessa käsiteltiin sääriluun lihasaitio-oireyhtymää eli penikkatautia, joka pahimmillaan voi muistuttaa sääriluun rasitusmurtuman oirekuvaa, sillä kipu tai oirekuva voi esiintyä samoilla alueilla lähellä luunpintaa tai luunkalvolla (periostiitti), mutta vastaanotolla erilaisilla ortopedisilla kliinisillä testeillä ja tarkalla tutkimaisella sekä haastattelulla saadaan erotusdiagnosoitua onko kyseessä penikkatauti (lihasaito-oireyhtymä) vai epäilläänkö säären rasitusmurtumaa, jolloin asiakas ohjataan kuvantamistutkimuksiin.


Sääriluun rasitusmurtuma voi kehittyä suuren ja epätavallisen kuormituksen seurauksena pitkäkestoisen rasituksen yhteydessä (Saarelma 2021), eikä siihen välttämättä liity penikkataudin oirekuvaa (lihasaitio-oireyhtymää), kroonisia lihasaitioiden kiputiloja tai neuropatioita, sillä patologialtaan ne ovat erilaisia (Mattock et al. 2021).


Sääriluun rasitusosteopatia – sääriluun rasitusmurtuma


Sääriluun rasitusmurtuma kuvaillaan tyypillisesti juoksijoiden tuki- ja liikuntaelin vaivaksi, sillä rasitusmurtuman syntymekanismiin vaaditaan toistuvaa mekaanista ylikuormitusta, joka lopulta johtaa sääriluun mikrovaurioihin, joita luusolut (osteoblastit) eivät enää kykene korjaamaan. Rasitusmurtumista toipuminen on pitkäkestoista, johtuen luusolujen verkkaisesta korjaus ja uudistamisen tahdista ja toipuminen kestää noin yleensä kaksi kuukautta. Milnerin (2023) systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin mukaan juoksijoilla on jopa viisikertaa suurempi todennäköisyys saada uudelleen rasitusmurtuma sääriluuhun alkuperäisen loukkaantumisen jälkeen, mikä viittaisi taustalla olevaan ongelmaan, joka ei kuntoutuksella ratkea. Tästä syystä tutkimuksessa on haluttu selvittää biomekaniikan osuutta sääriluun rasitusmurtumaan ja verrata tuloksia kontrolliryhmään. (Milner et al. 2023).


Myös tästä syystä olisi aiheellista pohtia vastaanotolla viikottaista kokonaiskuormitusta, joka kohdistuu nimenomaan alaraajoihin. Rajoittamalla iskuttavaa liikuntaa akuutissa vaiheessa, saamme todennäköisesti positiivisen hoitovasteen sekä liikekipua lievennettyä. Akuutissavaiheessa on tärkeää kuormituksen modifiointi, eli rasituksen muuttaminen sellaiseen liikuntamuotoon, joka ei ylikuormita säären lihaksistoa tai luustoa. Esimerkiksi juoksun voi korvata kuntopyöräilyllä tai uinnilla; joilloin saamme hengitys- ja verenkiertoelimistöä kuormitettua, mutta ilman iskuttavaa kuormitustekijää. Akuutin vaiheen yhdeydessä olisi myös hyvä katsoa tukiharjoituksia säären ja pohkeen lihaksille, joiden tavoitteena on parantaa niiden kestävyysominaisuuksia. Vähitellen kontrolloidussa ympäristössä iskutusta lisätään asteittain ja seurataan harjoitusvastetta.


Rasitusostepatia tutkimukset


Systemaattiseen katsaukseen valikoitui lopulta 14 tutkimusta Australiasta, Kanadasta, Iso-Britanniasta sekä Yhdysvalloista vuosilta 1993 – 2020. Koehenkilöiden lukumäärät vaihtelivat eri tutkimuksissa 5 – 30:n osallistujan väliltä. Tutkimukset vertailivat joko nykykyisiä tai entisiä sääriluun rasitusmurtumia kontrolliryhmään. Kaikissa tutkimuksissa mitattiin ja laskettiin biomekaaniset muuttujat, joita olivat alaraajojen kinematiikka, sääriluun kiihtyvyys ja maaperän reaktiovoima juoksun aikana. Sääriluun kuormitustekijät arvioitiin ja laskettiin 3D askelanalyysistä, johon yhdistettiin sääriluun mittausarvoja, jotka saatiin sääriluun röntgen kuvista.


Alaraajan kineettisenketjun analyysissa yhdestä lukuarvosta saatiin tilastollisesti merkittävä tekijä

Tuloksissa ei saatu tilastollista merkittävyyttä vertikaaliselle iskuvoimalle, aktiiviselle vertikaaliselle voimantuotolle eikä huippu jarrutusvoimalle verrattuna kontrolliryhmään. Alaraajan kineettisenketjun analyysissa yhdestä lukuarvosta saatiin tilastollisesti merkittävä tekijä (p < 0.05), joka oli kantapään eversiokulman huippulukema maakontaktin aikana, joka altistaa sääriluun rasitusmurtumalle verrattuna kontrolliryhmään. (Milner et al. 2023). Kantapään suurentunut eversiokulma tarkoittaa kantapään kiertymistä ulkokiertoon kallistuen samalla sisäänpäin, josta aiheutuu kantapään valgusta sekä jalkaterän voimakasta pronaatiota.


Lonkan merkitys


Lonkan lähennyskulman suurudella havaittiin olevan myös tilastollista merkitystä ja tämän lisäksi polven ja nilkan nivelten sagittaalitason liikejäykkyyksillä (hypomobiilisuus) ja sääriluun kierron pituudella havaittiin merkitystä verrattuna kontrolliryhmään (p < 0.05) (Milner et al. 2023). Lonkan lähennyskulman suurentuminen sekä polvien ja nilkkojen liikerajoittuneisuus sagittaalisella tasolla vaikuttaa biodynamiikassa siihen, että alaraajan linjaus kallistuu sisäänpäin. Meta-analyysin mukaan nämä tekijät ovat sääriluun rasitusmurtuman riskitekijöitä juoksussa.


Vastaanotolla


Yllä mainittuja seikkoja pystytään vastaanotolla tutkimaan ortopedisilla kliinisillä testeillä ja alaraajojen analyysilla. Alaraajan analyysillä voidaan tutkia jalkojen kokonaisvaltaista posturaalista linjausta tai liikkeen aikana (funktiossa). Vastaanotolla aina tutkin, onko jalkojen biodynamiikassa tai kineettisessä ketjussa, nivelkulmissa tai askeleen vaiheissa, jotain mikä poikkeavaa merkittävästi normaaleista viitearvoista. Tutkimalla alaselkää ja lonkan toimintaa saamme vastauksia lanneselän liikekontrolliin tai virheasentoihin, jotka vaikuttavat juoksun kannalta oleellisesti jalkojen linjauksiin aina nilkkaan saakka. Lisäksi juoksun kannalta oleellisinta on tarkistaa erityisesti nilkan, polven sekä lonkan liikeradat ja linjaukset kuormituksen aikana, jolloin varmistamme sen, että lihastuki pitää eikä lantion, lonkan tai nilkan pettämistä tapahdu juoksun tai kävelyn aikana.


Edellä mainittujen lisäksi voimme manuaalisesti testata ja arvioida rasitusosteopatian todennäköisyyttä. Esimerkiksi yhden jalan hyppelytestit, tuleeko kipua, onko palpaatioarkuutta sääriluussa, onko kenties perkussioarkuutta, vai reakoiko kipu pelkästään iskutukseen tai lihaksen työhön?


 



Lähteet


Saarelma Osmo. Rasitusmurtuma (”marssimurtuma”). Duodecim Terveyskirjasto. 2021. Verkkolähde. Viitattu 9.2.2024. Saatavilla osoitteesta: https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00771/rasitusmurtuma-marssimurtuma?q=säären%20ja%20rasitusmurtuma

 

Mattock, J.P.M., Steele, J.R. & Mickle, K.J. Are Leg Muscle, Tendon and Functional Characteristics Associated with Medial Tibial Stress Syndrome? A Systematic Review. Sports Med - Open 7, 71 (2021). https://doi.org/10.1186/s40798-021-00362-2. Verkkojulkaisu. Viitattu 8.2.2024. Saatavilla osoitteesta: https://sportsmedicine-open.springeropen.com/articles/10.1186/s40798-021-00362-2#citeas

 

Milner CE, Foch E, Gonzales JM, Petersen D. Biomechanics associated with tibial stress fracture in runners: A systematic review and meta-analysis. J Sport Health Sci. 2023 May;12(3):333-342. doi: 10.1016/j.jshs.2022.12.002. Epub 2022 Dec 5. PMID: 36481573; PMCID: PMC10199137. Verkkojulkaisu. Viitattu 9.2.2024. Saatavilla osoitteesta: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/36481573/

17 views0 comments

Comments


bottom of page