top of page

Nilkan nyrjähdysvammat – lateraalisivun nyrjähdys (I/IV)

Updated: May 14



Nilkan nyrjähdys, LAS-vamma, nilkan kipu.

Nilkka voi nyrjähtää eri suunnista erilaisilla vammamekanismeillä ja siksi jaan nilkan nyrjähdysvammat useaan eri kirjoitukseen, jossa käsitellään yhtä vammamekanismiä kerrallaan. Tässä kirjoituksessa puhutaan lateraalisen nilkan (ankle) nyrjähdyksestä (sprain) eli LAS-vammoista.


Nilkan ulkosyrjän venähdykset ja revähdykset ovat erittäin tavallisia (urheilu)vammoja, etenkin juoksulajeissa. Yleensä lievien venähdyksien osalta ei juuri kuntoutustoimenpiteitä tarvita, mutta se ei tarkoita sitä ettei kuntoutuksesta ei olisi mitään hyötyä. Monesti käy juuri niin, että vammautunut nilkka nyrjähtää uudelleen myöhemmin vakavammin juuri siksi, koska nilkan asentotunto ei ole vielä normalisoitunut ensimmäisen nyrjähdyksen jälkeen, johon kuntoutuksella olisi ollut vaikutuksensa.





Nilkan nyrjähdysvammat ja niiden vammamekanismit


Varmasti jokainen on urheilussa nilkkansa nyrjäyttänyt jossakin elämän vaiheessa ja erityisesti juoksijoille nilkan ulkosyrjän venähdykset ovat kovin tyypillisiä epätasaisissa maastoissa. Tieteellisemmin kyseessä on nilkan inversio- tai eversiovamma, riippuen siitä mihin suuntaan nilkka nyrjähtää eli toisin sanoen kyseessä on kantapään eri liikesuunnista. Inversiosuunnassa nilkan lateraalisivu nyrjähtää ja eversiosuunnassa puolestaan mediaalisivu nyrjähtää. Tässä kirjoituksessa keskitytään tyypillisimpään eli nilkan lateraalisivun nyrjähdykseen (LAS).


Alla osa nilkan nivelsiteistä. Kuvissa ehkä tärkeimmät lateraalisivun nivelsiteet nilkan nyrjähdyksen kannalta. Täytyy muistaa, että jokaisen jalkaterän luun välillä kulkee nivelside, joka tavalla tai toisella rajoittaa luiden vapaata liikehdintää. Riippuen aina vammamekanismistä ja liike-energian suuruudesta mikä vain nivelside, yksi tai useampi, voi osittain tai kokonaan repeytyä irti aiheuttaen nilkan instabiliteetin eli epävakauden.




Nilkan nyrjähdyksessä voi syntyä luuston, ruston, nivelsiteiden, lihasten jänteiden; fibularis longuksen tai breviksen, tai muita pehmytkudosvaurioita kuten esimerkiksi tukikudosten tai hermojen; fibularis communiksen pinnallisen hermohaaran vaurioita. Vamman suuruus ja laatu riippuu aina siitä kuinka suurella voimalla ja kuinka vammamekanismi tapahtuu. Tyypillisesti nilkan nyrjähdyksessä syntyy nivelsidevamma nilkan ulkosyrjälle. Lateraalisivun nivelsiteistä FTA-nivelside on yleisin ja vamma-alttein nilkan ojennuksen ja inversion aikana, peräti 90-95% tapauksista. Vammamekanismin ollessa riittävä saattaa myös seuraava keskimmäinen FC-nivelside vaurioitua ja lopulta myös takimmainen FTP-nivelside. FTA- ja FC-nivelsiteet 41%:lla vammautuu samanaikaisesti ja kaikki kolme lateraalisivun 5%:lla. (D’Hooghe et. al. 2020). Kaikkien nivelsiteiden repeytyessä nilkasta tulee epästabiili, jolloin nilkassa ei ole lainkaan lateraalisen sivun passiivista tukea, jolloin nilkka on epävakaa.


Nyrjähdyksen luokittelua (Gradus I-III)


Inversioliikesuunnan nyrjähdyksen aikana nimenomaan lateraaliset nivelsiteet, sääriluusta telaluuhun ja kantapäähän, vaurioituvat joko osittain (venähdys) tai repeytyvät kokonaan. Vamma-astetta arvioidaan Gradus I-III asteikolla, jossa ensimmäinen tarkoittaa lievää ja nivelsiteiden venähdystä ilman makroskooppisia kudosvaurioita; kevyttä turvotusta ja kosketusarkuutta, mutta ei nilkan toimintakyvyn tai stabiliteetin alentumaa. Toinen aste tarkoittaa keskivaikeata, jossa puolestaan on jo syntynyt kudosvaurioita ja osarepeämää nivelsiteille; oireina turvotusta, kipua, osittaista nilkan epävakautta, kosketusarkuutta ja toiminnallisuuden alentumaa. Viimeisessä asteessa nivelsiteet ovat repeytyneet irti kokonaan ja vamman aste suuri; nivelkapseli on voinut repeytyä, suurta turvotusta ja hematooman muodostumista (verenvuotoa, mustelmia) voimakasta arkuutta, kipua selvää epävakautta ja toiminnan alentumaa. (D’Hooghe et. al. 2020). Lisäksi 25%:lla on raportoitu myös nilkan anteriorista pinnetilaa, joka on seuraamusta joko osteofyytin (luupiikki) muodostuksesta telaluussa tai jostakin muusta syystä (turvotus yms.). (Kemler et. al. 2016).


Nilkan epävakaus


Vuurberg et. al. (2018) teettämän yleisohjeistuksen nilkkavammojen mukaan akuutin nilkan nyrjähdyksen kipu alkaa hellittämään tyypillisesti viimeistään 14 vuorokauden jälkeen traumasta. Osalle voi nyrjähdyksen seurauksena kehittyä nilkan instabiliteetti (CAI) eli nilkan epävakaus tai muita vastaavia epämääräisiä tuntemuksia. Jopa 1-4 vuoden seurannassa peräti 5-41%:lla oli jonkinlaisia jälkioireita nilkan nyrjähdyksestä johtuen ja 3-34%:lla vamma uusiutui – mikä puolestaan on yksi seuraamus nilkan instabiliteetista. Ja mikä yllättävää, Vuurberg et. al. (2018) raportissa mainitaan vielä, että yli kolmannes nilkan nyrjähdyksen kokeneista raportoivat nilkan epävakaaksi (CAI) alkuhoitojen tai kuntoutuksen jälkeen.


Mitä vastaanotolla nilkalle voidaan tehdä?


Vastaanotolla pyrin konservatiivisella kuntoutuksella vaikuttamaan juuri nilkan instabiliteettiin ja uudelleen vammautumisen riskiin ennaltaehkäisevästi. On tärkeää, että vastaanotolla tutkitaan ja arvioidaan nilkan nyrjähdyksen vakavuus ja arvioidaan nivelsiteiden ja lihasvaurioiden suuruus. Tärkeintä on akuuteissa tapauksissa pois sulkea murtumien ja rustojen mahdolliset vauriot kliinisten testien avulla. Tämän jälkeen nilkkaa ja sen ympärillä olevia lihaksia aletaan kuntouttamaan ja kehittämään proprioseptiikkaa, jolla parannetaan nilkan toimintavarmuutta ja tasapainoa.

 


Lähteet


D'Hooghe P, Cruz F, Alkhelaifi K. Return to Play After a Lateral Ligament Ankle Sprain. Curr Rev Musculoskelet Med. 2020 Jun;13(3):281-288. doi: 10.1007/s12178-020-09631-1. PMID: 32377961; PMCID: PMC7251008. Verkkojulkaisu. Saatavilla osoitteesta: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/pmid/32377961/

 

Ellen Kemler, Karin M Thijs, Ilse Badenbroek, Ingrid G L van de Port, Arno W Hoes, Frank J G Backx, Long-term prognosis of acute lateral ankle ligamentous sprains: high incidence of recurrences and residual symptoms, Family Practice, Volume 33, Issue 6, 1 December 2016, Pages 596–600, https://doi.org/10.1093/fampra/cmw076. Verkkojulkaisu. Saatavilla osoitteesta: https://academic.oup.com/fampra/article/33/6/596/2503155

 

Vuurberg G, Hoorntje A, Wink LM, et al. Br J Sports Med 2018;52:956. Verkkojulkaisu. Saatavilla osoitteesta:https://bjsm.bmj.com/content/bjsports/52/15/956.full.pdf

5 views0 comments

Comments


bottom of page