Moni on varmasti kuullut erilaisista Akillesjänteen ongelmista ja vaivoista, jotka piinaavat harrasteliikkuujaa vuosikaudet. Kipu paikantuu kantapään yläpuolelle ja kipu voimistuu hetken liikkeen tai urheilusuorituksen alun jälkeen, mutta rauhoittuu hetken päästä. Yleensä aamuisin tai liikkeelle lähtö voi tuntua Akillesjänteessä kovinkin epämiellyttävältä, mutta siitä se jänne lämpiää ja kipu lievittyy, kuulostaako tutulta?
Tendinopatia
Ensiksi ptiää terminologiaa purkaa ennen aiheeseen syventymistä. Sana tendinopatia tarkoittaa jänteen sairautta tai vammasta syntynyttä jänteen vammaa (Duodecim Terveyskirjasto 2021), joka kattaa sisälleen jänteen tulehdukset (tendiniitti), jänteen rappeutumisen (tendinoosin) ja jännetupen tulehdukset (tenosynoviitti). Tässä kirjoituksessa tendinopatialla pääosin viitataan tendinoosiin ellei toisin mainita.
Yhteistä näille jännevaivoille on yleensä yksipuolinen ja liiallinen kuormitus tai toistuvaa ponnistusta vaativat lajit, jotka ovat riittävän kuormittavia aiheuttaakseen Akillesjänteeseen tulehdusreaktion. Se missä tulehdus ilmentyy määrittää sen puhutaanko me jännetupen tulehduksesta tai jännettä ympäröivän uloimman jännekalvon tulehduksesta (paratenoniitti) vai puhutaanko Akillesjänteen kiinnityskohdan (tendiniitti) tai Akillesjänteen sisäisistä patologisista tulehdusreaktioista (tendinoosi). Kliinisen tutkimisen ja konservatiivisen kuntoutushoidon kannalta ei ole niin suurta merkitystä minkälainen tulehdusprosessi taustalla on. Tärkeintä on erotusdiagnosoida vastaanotolla jänteen pitkäaikainen rappeuma (tendinoosi) akuutista jänteen tulehduksesta (tendiniitti), sillä kuntoutus eroaa tämän suhteen merkittävästi. Akuutissa tulehduksessa ensihoitona on aina tulehduksen rauhoittaminen ja kiputilaa ylläpitävän rasituksen lopettaminen. Inflammaatioaika (tulehdusaika) tyypillisesti kestää useammasta vuorokaudesta aina 14 vuorokauteen (fysiologinen inflammaatioaika).
Akillesjännekipu – tendinopatiat ja tendinoosi
Akillesjänteen tendinopatia tyypillisesti kuvaillaan kivun ja turvotuksen tunteena Akillesjänteen alueella, joka siis syntyy jänteen ylikuormituksen seurauksena. Tyypillisesti Akillesjännekipu (tendinopatiaa) vaivaa keski-ikäisiä ja sitä esiintyy hieman enemmän ylipainoisilla ja fyysisesti vähemmän aktiivisilla henkilöillä. Urheilijoilla vaiva on myös yleinen, sillä Akillesjänteeseen kohdistuu merkittävästi enemmän toistuvaa kuormitusta. Lisäksi Luongo et al. (2009) katsauksessaan on havainnut, että viimeisten vuosikymmenten aikana Akillesjänteen tendinopatiat (jännesairaudet) ovat yleistyneet kilpa- ja vapaa-ajan urheilussa. Kestävyysliikunnan harrastajilla, erityisesti juoksijoilla on jopa 10-kertainen riski Akillesjänteen tendinopatioille. On arvioitu, että yksi kolmasosa tavallisista työssäkävijöistä kärsisi myös Akillesjänteen tendinopatiasta, joka mahdollisesti vähentää työssäolopäiviä aiheuttaen näin taloudellista merkitystä. Lisäksi tendinopatian diagnosointi on haastavaa ja osaksi sitä ei tunnisteta riittävän ajoissa, jolloin Akillesjänteen tendinopatialla voi olla kauas kantoisia seuraamuksia. (Luongo et al. 2009).
Anatomia
Akillesjänne koostuu siis kantapohjelihaksen (m. soleus) ja pinnallisemmasta kaksipäisestä kaksoiskantalihaksen (m. gastrocnemius) yhteisestä jänteestä. Pinnallisemmalla kaksoiskantalihaksella on nimensä mukaisesti kaksi päätä polvitaipeen yläpuolella, mediaalinen ja lateraalinen lähtökohdat eli origot lateraalisen ja mediaalisen epicondyluksen (luustokohta reisiluussa) takana. Kantapohjelihas puolestaan sijaitsee pinnallisen kaksoiskantalihaksen alapuolella ja sen kiinnityskohta sijaitsee polvitaipeen alapuolella sääriluun takapuolella mediaalisesti keskikolmanneksen, sääriluun ja pohjeluun välisellä soleuksen linjassa (jänteinen kaari) ja pohjeluun pään takapuolella. Puolestaan Plantaris -lihas sijaitsee kaksoiskantalihaksen lateraalisen pään alapuolelta ja kiinnittyy hyvin pitkällä ja sirolla jänteellä, joka kulkee Akillesjänteen mediaalisella puolella kantapäähän Akillesjänteen kiinnityskohtaan kiinni. (Luongo et al. 2009).
Histologia
Normaalissa akillesjänteessä jännekudokset eli kollageenit (proteiinit) ovat järjestäytyneet hyvin ja symmetrisesti jänteen suuntaisesti vertikaalisesti, rinnakkain ja nippuina ja niiden kollageenisäikeet koostuvat 90%:sti proteiineista. Puolestaan jännesolut, tenosyytit ja tenoblastit muodostavat 95%:ia jänteen solumassasta – tenosyytit ja -blastit tuottavat ja korjaavat proteiineja sekä kollageeneja. Tenosyytit ovat erikoistneita fibroblasteja ja muodoltaan enemmän tähtimäisiä ja tenoblastit muodostavat enemmän pitkittäisiä ketjuja jänteessä. Proteoglykani-molekyylit sitovat kollageenisäikeet yhteen ja näin kollageenisäikeet ovat jänteessä tiiviisti rinnakkaisinna nippuina. Tyyppi I kollageenia on eniten noin 95%:ia kaikesta kollageenista, loppuosa koostuu mm. elastiinista, jonka osuus on 2%:ia, joka kasvattaa jänteen vetolujuuden monenkertaisesti. (Luongo et al. 2009).
Ikääntyessä jänteiden proteoglykaanin (glykosaminoglykaanin) määrä laskee ja kollageenin määrä suhteessa kasvaa, mikä vaikuttaa jänteen kestävyyteen ja muihin ominaisuuksiin. Liikunta lisää Tyyppi I kollageenin synteesiä jänteen peritenosissa eli uloimmissa kalvokerroksissa. Yksinkertaisuudessaan jänteen tendinopatia on siis virheellinen korjausvaste jossa:
tapahtuu sattumanvaraista tenosyyttien uudiskasvua (proliferaatiota)
jänteen solujen rappeutumista (tenosyytit ja tenoblastit)
kollageenisäikeiden yleistä rappeutumista
kollageenittomia alueiden muodostumista solun ulkopuolisessa matriksessa (ECM)
kollageenisäikeet (proteiinit) menettävät orientaationsa eivätkä kulje rinnakkain (jänne paksuuntuu)
kollageenisäikeet ohentuvat ja niiden tiheys laskee
tenosyyttejä esiintyy epänormaalilla tavalla, mikä on merkkinä tulehdusprosessista
jänteen lymfosyyttien olemassolo viittaa kapillaarisuonten uudiskasvuun (proliferaatiota: kapillarisuonisto hyvin hermotettua = jänteeseen kohidstunut veto aktivoi kipureseptoreita)
tyyppi III kollageenin määrä kasvaa toistuvien mikrotraumojen vuoksi, mikä aiheuttaa jänteen vetolujuuden heikentymistä ja jännerepeämän riskiä
Tendinopaattisessa jänteessä esiintyy mikrorepeämiä, epätasaisuutta, väljyyttä ja kollageenisäikeiden muodon aaltomaisuutta. Lisäksi Tyyppi III kollageenin pitoisuus kasvaa jänteessä (Tyyppi I normaalissa jänteessä). (Luongo et al. 2009).
Kuvat: Luongo et al. 2009. Achilles Tendinopathy. Jänteen paksuuntuminen.
Etiologia
Mikä sitten vaikuttaa tendinopatian kehittymiseen jänteessä? Nimeonomaisesti Akillesjänteen tendinopatian perimmäistä syytä ei viel teidetä tarkkaan, mutta siihen vaikuttaa esimerkiksi Luongo et al. (2009) katsauksen mukaan jänteen vaskulaarisuus, triceps suraen eli pohjelihasten dysfunktionaalisuus eli se miten pohjelihakset toimivat, ikä, sukupuoli, Body Mass Index, pituus, pes cavus -ilmiö (kaarijalkaisuus) sekä lateraalisen nilkan instabiliteetti että yhtenä tärkeimpänä tekijänä mainitaan toistuva jänteen ylikuormittaminen, jolloinka jänteen elastisuuden suhde vääristyy lihaksen tuottaman voiman kanssa (epätasapaino), johon jännesolut (tenosyytit, tenoblastit) reagoivat joko jänteen paratenonin tulehduksella tai degeneraatiolla taikka samanaikaisesti molemmin tavoin.
Lisäksi nilkan nivelistön hypermobiliteetti yhdistettynä kompensatoriseen (yli)pronaatioon kantapääaskelluksen seurauksena sekä jalkaterän liiallinen supunaatio (varus) ovat Luongon mukaan riskitekijönä. Lisäksi ympärsitölliset tekijät voivat vaikuttaa kuorman kasvun tai muutoksien kanssa, mikä voi vaikuttaa suoritustekniikkaan tai jalkineisiin ja sitä kautta kuormittaa jänteitä epätasaisesti. (Luongo et. al. 2009).
Miksi jänteeseen kehittyy virheellinen korjausvaste? Jännesoluista tenosyytit vastaavat jänteen korjauksesta kuormituksen jälkeen solun ulkoisessa matriisissa (EMC), joten liiallisen ja jatkuvan ylikuormituksesta seuraa adaptaatiohäiriöitä tenosyyteissä, mikä johtaa tulehdustekijöiden ilmaantuvuuteen (sytokiinit) jänteessä, solun ulkoisessa matriksessa. Sytokiinit aiheuttavat ketjureaktion, josta syntyy muiden solujen aktivointumista. Lisäksi kehon korjausprosessin aikana jänteessä on jatkuvaa matriisin (ECM) uudistumista ja kasvutekijöitä, mikä on kuormituksessa vaurioalttiimpaa verratuuna terveeseen jänteeseen. (Luongo et al. 2009).
Vastaanotolla
Vastaanotolla Akillesjänteet kliinisillä ortopedisilla testeilla tutkitaan huolella ja tarkkaan kipuprovokaation havaitsemiseksi. Lisäksi anamneesilla saadaan kokokaiskuva tilanteesta: kauanko vaiva on kestänyt, minkälaista kipua on ja missä se ilmentyy, onko leposärkyä tai liikearkuutta esimerkiksi ilmaantunut. Hyvin tyypillistä on tunne, että jänne lämpenee rasituksen alussa, jolloin kipu lievittyy ja kroonistuneissa tendinopaattisissa jänteessä pelkästään kipu voi olla ainut oire ja lisäksi akillesjänteessä voi ilmetä pehmeitä kyhmyjä ja rakennemuutoksia (Luongo et al, 2009).
Konservatiivinen hoito
Ensisijainen tavoite olisi kuntouttaa jänteitä. Sopiva aika kuntoutukseen on 6 kk, jonka jälkeen voidaan vasta harkita operatiivista hoitoa, jos haluttua hoitovastetta ei olla konservatiivisesti saavutettu (Luongo et al. 2009). Yksiselitteistä hoitomenetelmää ei ole, mutta tällä hetkellä tiede tukee eksentristä voimaharjoittelua (HSR-tyyppinen) yhdistettynä muihin hoitomuotoihin kuten eism. kevennettyyn harjoittelemiseen, lepoon, muihin terapiamuotoihin (shockwave yms.) ja lääkinnällisiin hoitoihin (NSAID yms.).
Luongo et al (2009) mukaan eksentrisen voimaharjoittelun uskotaan vaikuttavan jänteen epäonnistuneeseen parannusprosessiin, sillä eksentrisessä lihastyössä jänee venyy kuormanalaisena, mikä edistää kollageenisäikeiden ristisidosten muodostumista jänteessä. Tällä on todettu Luongon mukaan olevan positiivisia vaikutuksia jänteen uudelleen muodostumisen suhteen (remodeling). Tosin varmaa histologista faktaa tästä ei ole, mutta Scandinavisessa tutkimuksessa 50-60% eksentrisen harjoitteluohjelman suorittaneista koki toiminnallisuuden parannusta omassa koeryhmässä (Luongo et al 2009).
Lähteet
Duodecim Terveyskirjasto. 2021. Tendinopatia. Verkkolähde. Viitattu 6.6.2024. Saatavilla osoitteesta: https://www.terveyskirjasto.fi/ltt04545
Luongo et al. 2009. Achilles tendinopathy. Verkkojulkaisu. Viitattu 11.6.2024. Saatavilla osoitteesta: https://www.researchgate.net/publication/24425353_Achilles_Tendinopathy
Kuvat
Betts, J.G. et al. (2022). 11.6 appendicular muscles of the pelvic girdle and lower limbs - anatomy and physiology, OpenStax. Saatavilla : https://openstax.org/books/anatomy-and-physiology/pages/11-6-appendicular-muscles-of-the-pelvic-girdle-and-lower-limbs Verkkolähde. Viitattu 7.6.2024. Saatavilla osoitteesta: Access for free at https://openstax.org/books/anatomy-and-physiology/pages/1-introduction
Comments