Etiologia

Vaivaisenluu on yleinen vaiva ja se ilmentyy väestöllä arviolta noin 22%-35%:lla ja sitä enemmän esiintyy ikääntyneillä sekä naisilla (Nishimura 2014; Nix 2010; Roddy 2008). Perimällä on vahva vaikutus vaivan syntyyn ja peräti 60-80%:lla arvioidaan olevan geneettinen vaivaisenluu, jossa jalkapöydän ensimmäinen luu on tavanomaista lyhyempi ja paksumpi; kantaluun ja muut virheasennot yhdessä tai erikseen ulkoisten tekijöiden kanssa voivat altistaa vaivaisenluun muodostumiseen perimän lisäksi (Saarikoski et. al. 2016). Monesti vaivaisenluun yhteydessä tavataan myös nivelkipua muissakin nivelissä kuten polvessa ja yleistä nivelrikkoa. Vaivaisenluu määritellään siten, jos isovarvas on kääntyneenä isovarpaantyvestä (MTP-nivelestä) asteina enemmän kuin 20°:ta kohti keskivarvasta (keskilinjaan päin) pidetään sitä lievänä, yli 30°:een kallistuminen kohti keskivarvasta on jo kohtalainen muutos ja 40°:een tai sitä suurempaa kallistuskulmaa pidetään vaikea-asteisena vaivaisenluuna. (Nishimura 2014; Nix 2010; Roddy 2008). Vaikea-asteisessa vaivaisenluussa isovarvas voi olla kääntyneenä jopa keskivarpaan päälle ja nivelmuutoksista on aiheutunut mahdollisesti selviä nivelrikon piirteitä isovarpaan tyvinivelessä, joita voidaan nähdä ulkoisesti sekä rasituksessa saattaa ilmetä merkittävää kipua ja särkyä.
Vaivaisenluu kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoittaa isovarpaan vinoutumaa kohti keskivarvasta, eli niin sanottua jalkaterän keskilinjaan päin, jolloin isovarpaan tyvinivel (MTP) devioutuu ja kääntyy sisäänpäin. Isovarvas (Hallux) anatomialtaan on poikkeava verrattain muihin varpaisiin, sillä siitä puuttuu kärkiluu. Myös isovarpaan funktio on erityisempi, sillä yhdessä ensimmäisen jalkapöytäluun (metatarsaliksen) kanssa se muodostaa isovarpaan tyvinivelen, MTP-nivelen (metatarsaphalangeal). (Dias et. al. 2020).
Vaivaisenluu muuttaa Isovarpaan biodynamiikkaa
Isovarpaan tyvinivel on keskeisessä roolissa tasapainon ja eri askelvaiheiden aikana sekä sen yksi tärkeimmistä funktioista onkin kannatella kehonpainoa ja välittää sitä eteenpäin askelvaiheiden aikana (Diaz et al. 2020). Lisäksi jalkaterän sisäiset lyhyet jalkapohjan lihakset, isovarpaan lyhyt koukistajalihas mukaan lukien, ovat jalkaterän pääasialliset paikalliset stabiloijat eli tukilihakset. Askeleen tukivaiheen aikana, jalkapohjan lihakset pidentyvät eksentrisesti eli jarruttavat ja tukevat jalkaterän holvikaarta pidentäen jalkapohjassa sijaitsevaa jalkapohjan jännekalvoa. Eksentristä työvaihetta seuraa supistava lihastyövaihe, askeleen ponnistusvaihe, jossa jalkapohjan lihakset lyhentyvät ja tuottavat kimmoisuutta holvikaaren alueelle askeleen ponnistusvaiheessa palauttaen holvikaaren rinnakkain jalkapohjan jännekalvon kanssa. Tämä ilmiö tunnetaan windlass-mekanisminä, jossa isovarpaan ojennus (dorsifleksio) kiristää windlass-mekanismin äärimmilleen, joka on keskeisessä asemassa tukemassa pitkittäistä jalkaterän kaarta tarjoten joustavuutta, vakautta ja iskunvaimennista jalkaterälle. (Tourillon et al. 2019). Tämä windlass-ilmiö voi häiriintyä, mikäli vaivaisenluu on aiheuttanut selvää nivelrikkoa isovarpaan tyvinivelessä, jolloin isovarpaan ojennus (dorsifleksio) on mekaanisesti rajoittunut nivelrikon vuoksi (luiset kerrostumat yms.)
Isovarpaan tyviniveleen ei suoraan kiinnity ainuttakaan varpaan ojentajalihasta, mikä tekee siitä alttiin erilaisille vääntömekanismeille etenkin isovarpaan pitkälle ojentajalihakselle (ekstensor hallucis longus), mikä kiinnittyy isovarpaan kärkeen kiinni – joka voi voimistaa vaivaisenluu ilmiötä kun isovarvas on riittävän pitkälle kallistunut kohti keskilinjaan. Vaivaisenluussa onkin tunnusomaista, että Isovarpaan tyvinivel kääntyy sisäänpäin eli devioutuu mediaalisesti – jolloin tyvinivel on erittäin ulkoneva ja isovarvas kääntyneenä selvästi kohti keskivarvasta. (Dias et. al. 2020).
Muina oireina saattaa lisäksi olla toistuva isovarpaan tyvinivelen bursan (limapussi) ja nivelen tulehtuminen jatkuvan hankauksen seurauksena. Vaivan pahentuessa isovarpaan tyviniveleen vaikuttavat lihakset voimistavat isovarpaan kallistumista entisestään. Lopulta vaivaisenluu aiheuttaa nivelkipua, ennen aikaista nivelkulumaa sekä toiminnallisuuden alentumaa kasvavan kuormitustekijän seurauksena. Lisäksi 2-5. varpaiden kuormitus voi kasvaa, joka altistaa patologisille muutoksille, jolloin puhutaan metatarsalgiasta, jossa koetaan kipua ja muutoksia muiden varpaiden nivelistöissä tai pehmytkudoksissa. (Dias et. al. 2020). Lisäksi vaivaisenluu yhdistetään heikentyneeseen tasapainoon sekä lättäjalkaisuuteen (pes planus), jossa jalkaholvi on madaltunut sekä muihin nivelrikkoihin kuten polvinivelrikkoon. (Dias et. al. 2020; Nishimimura 2014).
Vastaanotolla
Terapeuttisia harjoitteita voidaan soveltaa riippuen vaivaisenluun asteesta ja isovarpaan liikkuvuudesta. Hoidon tavoitteena on mobilisoida niveltä ja säilyttää nivelen toiminnallisuutta rilaisten jalakterä ja säärten harjoitteilla. Voimaharjoitteita ja aktivoivia harjoitteita tehdään niin isovarpaan, päkiän, jalkaterän ja nilkan alueelle, joilla pyrimme lihaksia aktivoimaan ja jalkaterän ryhtiä korjaamaan. Lisäksi jalan linjausta analysoidaan kineettisessä ketjussa ja kuormituksen alaisena, jolloin näemme miten jalkaterä toimii ja etenkin sen, miten niin sanottu windlass-mekanismi toimii käytännössä. Monesti jäykkä, liikerajoitteinen tai nivelrikkoinen isovarvas saattaa vaikuttaa heikentävästi jalkaterän biodynamiikkaan, joka voi kumuloitua ylöspäin polven ja lonkan linjauksiin esimerkiksi kävelyn tai juoksun aikana. Tyypillistä on isovarpaan ojennusvaje (dorsifleksio), joka aiheuttaa askelvaiheen tukivaiheessa liian varhaisen painonsiirron jalkaterän eksentrisestä joustovaiheesta ponnistavaan vaiheeseen Akillesjänteelle, jolla voi olla ylikuormittava vaikutus.
Lähteet
Riitta Saarikoski, Minna Stolt ja Petri Väyrynen. Terveyskirjasto Duodecim. Terveet Jalat. 2016. Verkkolähde. Viitattu 13.6.2024. Saatavilla osoitteesta: https://www.terveyskirjasto.fi/tju00014
Dias CGP, Godoy-Santos AL, Ferrari J, Ferretti M, Lenza M. Surgical interventions for treating hallux valgus and bunions (Protocol). Cochrane Database of Systematic Reviews 2020, Issue 9. Art. No.: CD013726. DOI: 10.1002/14651858.CD013726. Verkkojulkaisu. Viitattu 1.2.2024. Saatavilla osoitteesta: https://www.cochranelibrary.com/cdsr/doi/10.1002/14651858.CD013726/full?highlightAbstract=valgus%7Challux
Nishimura A, Fukuda A, Nakazora S, Uchida A, Sudo A, Kato K, Yamada T. Prevalence of hallux valgus and risk factors among Japanese community dwellers. J Orthop Sci. 2014 Mar;19(2):257-262. doi: 10.1007/s00776-013-0513-z. Epub 2013 Dec 12. PMID: 24338050. Verkkojulkaisu. Viitattu 1.2.2024. Saatavilla osoitteesta: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24338050
Nix S, Smith M, Vicenzino B. Prevalence of hallux valgus in the general population: a systematic review and meta-analysis. J Foot Ankle Res. 2010 Sep 27;3:21. doi: 10.1186/1757-1146-3-21. PMID: 20868524; PMCID: PMC2955707. Verkkojulkaisu. Viitattu 1.2.2024. Saatavilla osoitteesta: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20868524
Roddy E, Zhang W, Doherty M. Prevalence and associations of hallux valgus in a primary care population. Arthritis Rheum. 2008 Jun 15;59(6):857-62. doi: 10.1002/art.23709. PMID: 18512715. Verkkojulkaisu. Viitattu 1.2.2024. Saatavilla osoitteesta: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18512715
Tourillon R, Gojanovic B, Fourchet F. How to Evaluate and Improve Foot Strength in Athletes: An Update. Front Sports Act Living. 2019 Oct 11;1:46. doi: 10.3389/fspor.2019.00046. PMID: 33344969; PMCID: PMC7739583. Verkkolähde. Viitattu 13.6.2024. Saatavilla osoitteesta: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7739583/
Comments