Kasvuikäisten polvikipu
Osgood-Schlatterin tauti on yleisesti nuorten kasvuikäisten polvikivun aiheuttaja. Kyseessä on polven osteokondriitti eli luu-rustokudoksen tulehdus säären yläosassa. Luu-rustokudoksen tulehdus sijaitsee tyypillisesti säären luutumiskeskuksessa ja siihen liittyy yleensä voimaa vaativien urheilulajien lajisuorituksia ja -harjoittelua.
Monisyinen vaiva
Osgood-Schlatterin tauti vaikuttaa olevan monisyinen, johon vaikuttaa rakenteelliset, toiminnalliset, mekaaniset sekä ympäristötekijät. Riskitekijöiden hallinta ja ennalta ehkäisyyn panostaminen ovat strategioita taudin ehkäisemiseksi. Taudin tunnistamisen jälkeen on syytä keskittyä vaivan kuntouttamiseen ja suunnitelmaan, jolla luu-rustokudoksen kasvupäätelevyn patologinen tila saadaan pysäytettyä niissä lajeissa tai lajisuorituksissa, joissa polven etuosaan ja patellaligamenttiin kohdistuu liiallista kuormitusta. Tarkkaa hoitoa vaivaan ei ole nykytiedon valossa, mutta tavanomainen hoitoprotokolla ja terapeuttiset harjoitteet ovat ensisijasia hoitomenetelmiä.
Hoito
Provosoivan kuormituksen vähentäminen tai muokkaaminen, akuuttivaiheessa lepo suositeltavaa, mutta pidemmän päälle suositellaan kuntouttavia harjoitteita. Kylmähoitoa kivun lievitykseen.
Osgood-Schlatter – Polvikipu
Etiologia
Osgood-Schlatterin tauti aiheutuu reisilihaksien muodostaman patellajänteen kuormittavasta vedosta, joka toistuvasti ylikuormittaa ja nyppii sääriluun luutumatonta (osittain rustoista) kiinnityskohtaansa luutumisalueella (apofyysi). Osgood-Schlatteria esiintyy täten nuorilla kasvuikäisillä, joilla sääriluun apofyysialue ei ole siis vielä luutunut. Apofyysit voivat oireilla molemmissa jaloissa samaan aikaan jatkuvan kuormituksen seurauksena. Osgood-Schlatterin tauti on yleinen alaraajojen rasitusvamma nuorilla ja lapsilla, ja se ilmentyy sääriluun kyhmyn alueella luutumiskeskuksen kehitysvaiheen aikana tyypillisesti tytöillä 9-vuoden ja pojilla 11-vuoden iässä. Oireet kuitenkin voivat vaihdella suuremmalla aikajänteellä, tyypillisesti tytöillä oireet ilmentyvät 8-12 ja pojilla 12-15 vuoden iässä. Apofyysien oireita on myös raportoitu aikuisillakin. Lisäksi Oscgood-Schlattersin tautia on yhdistetty lihasaitio-oireyhtymään, nivelkierukan ja polvijänteen vammoihin. (Corbi et. al. 2022).
Oscgood-Schlatterin taudin tarkkaa syytä ei vielä tunneta, mutta yleisen hypoteesin mukaan luun ja lihasjänneliitoksen kehitys ja kasvu ovat eri tahdissa, joka aiheuttaa luutumisalueelle sen kypsymisvaiheen aikana epätasapainoa kuormituksen ja levon suhteen. Suurimpana syynä pidetään reisilihaksien kautta syntyvän jänteen vedon kasvua, joka laukaisee Osgood-Schlatterin taudin aiheuttaen epätasapainoa alueelle. Vedon kasvu lisää kuormaa ja epäsymmetriaa mikä voi olla molemmin puoleista ja toispuoleista, aiheuttaen suurempaa raajojen välistä epäsymmetriaa ja -tasapainoa, mikä edes auttaa taudin kehitystä. Taudin pitkään edetessä riittävä patellajänteen veto rustoiseen apofyysiin voi johtaa sen osittaiseen irtoamiseen, joka myöhemmin kehittyy luukudokseksi, tällöin puhutaan luu fragmentoitumisesta eli irtoluun palasesta jänteen seassa. Yleensä urheilussa tukijalkaan kohdistuu suurempaa eksentristä lihasvetoa, joka kohdistuu patellajänteen kautta apofyysiin. Lisäksi Osgood-Schlatterin taudin saaneilla on patellajänteen venymiskyky heikentynyt. (Corbi et al. 2022)
Epidemiologia
Corbin et. al. (2022) tutkimuksessa tarkasteltiin Osgood-Schlatterin esiintyvyyttä ja tultiin tulokseen, että tautia esiintyy nuorilla vaihtelevasti noin 6-30%:lla ja vaikuttaa 10%:lla heikentävästi urheiluun. Esiintyvyys riippuu tekijöiden summasta, mutta tärkeimmiksi nousi taudin kehityksen aste, urheilulaji sekä ennalta ehkäisevien harjoitusohjelmien olemassa olo.
Keskimäärin esiintyvyys oli noin 10 %:n luokkaa ja keksi-ikä oli 13-vuotta. Corbin et. al. mukaan näyttää siltä, että oireet lisääntyvät luun kypsymisen edetessä ja noin 10 % tapauksissa oireita jatkui myöhemmällä iällä, mihin vaikutti merkittävästi se, minkälaista urheilulajia harrasti ja kuinka monta tuntia. Kaikista Oscgood-Schlatterin tapauksista 20-30% oli molemmin puoleisia.
Sukupuolella on merkitystä vaivan syntyajankohtaan ja suurin syy tähän on se, että tytöillä sääriluun etukyhmyn apofyysi kypsyy pari vuotta aikaisemmin kuin pojilla, mistä johtuukin se, että tautia ilmaantuu tytöillä huomattavasti aikaisemmin kuin pojilla. Ero esiintyvyyden määrässä sukupuolten välillä oli vain 2%-yksikköä. Tutkimuksessa havaittiin myös, että urheilua harrastvailla oli suurempi todennäköisyys saada Osgood-Schlatterin tauti verrattuna niihin, jotka eivät harrastaneet. Tautia esiintyi myös niillä, jotka eivät harrastaneet urheilua. (Corbi et al 2022).
Riskitekijät
Osgood-Schlatterin tauti on monisyinen ja siihen vaikuttaa useampi tekijä samaan aikaan: etu- ja takareiden lihasten epäsuhta voimatasapaino, hyppyjen, loikkien, spurttien ja erinäisten suunnanvaihdoksien määrät, lihasmassan ja -voiman kasvu murrosiässä, reisilihaksen joustamattomuuden (lihaskireys) kasvu sekä intensiivinen harjoittelu (kuorman ja levon suhde). Etenkin etu- ja takareisien lihastasapainoa korostetaan, sillä ne ovat toistensa antagonisteja eli vastavaikuttajia. Myös pohjelihasten kireyden kasvua pidetään riskitekijänä ja takareiden lihaskireyttä, jotka voivat vaikuttaa polven toimintaan aiheuttaen kuorman kasvua patellan alueella ja rakenteiden puristusta polvikulman ollessa 30-60° fleksiossa. (Corbi et al. 2022).
Oireet
Polvikipu Osgood-Schlatter taudissa on yleensä tarkkarajaista, lokaallista ja oirekuva hyvin tunnistettavissa. Kipua esiintyy patellajänteen kiinnityskohdassa sääriluun etukyhmyssä (tuberositas tibiae) ja siihen voi muodostua kyhmy tai pientä kohoamaa, joka on arka. Ajan kuluessa arkuus patista häviää, mutta luinen kyhmy jää pysyväksi. Etureisiä kuormittavat laji- ja urheilusuoritukset provosoivat kipua polven alapuolella ja erityisesti iskuttavat hypyt, juoksut ja ponnistukset provosoivat merkittävästi kipua.
Hoito
Polvikivut häviävät ajan myötä kun apofyysi eli luutumiskeskus luutuu kasvuiän päätteeksi. Corbin et al. (2022) mukaan noin 80% Osgoods-Schlatteri tapauksista toipuu normaalisti. Hoitolinjaus on konservatiivinen, mikä tarkoittaa tässä yhteydessä liikunnan vähentämistä tai liikunnan modifointia, kylmähoitoa, polvituen käyttöä, lihasten venyttelyä ja vahvistavia tukiliikkeitä. Tutkimuskatsauksessa havaittiin, että ensimmäisten 12 viikon aikana suurin osa potilasita oli parantunut Osgoods-Schlatterista ja noin 90% vuoden kuluttua. Vaivaa hoidettaessa suositellaan jättämään juoksut ja hypyt vähemmälle ja korvaamaan ne vähemmän iskuttavilla lajeilla kuten esimerkiksi uinnilla tai pyöräilyllä.
Esimerkkiharjoitteita
Tukiliikkeitä polvelle ja säärille 15 x 3
Alkuvaiheen isometrisiä harjoitteita patellajänteelle ja reisilihaksille 10-15 x 3
Lähteet
Corbi F, Matas S, Álvarez-Herms J, Sitko S, Baiget E, Reverter-Masia J, López-Laval I. Osgood-Schlatter Disease: Appearance, Diagnosis and Treatment: A Narrative Review. Healthcare (Basel). 2022 May 30;10(6):1011. doi: 10.3390/healthcare10061011. PMID: 35742062; PMCID: PMC9222654. Verkkolähde. Saatavilla osoitteesta: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9222654/
Kuvat
Corbi F, Matas S, Álvarez-Herms J, Sitko S, Baiget E, Reverter-Masia J, López-Laval I. Osgood-Schlatter Disease: Appearance, Diagnosis and Treatment: A Narrative Review. Healthcare (Basel). 2022 May 30;10(6):1011. doi: 10.3390/healthcare10061011. PMID: 35742062; PMCID: PMC9222654. Verkkolähde. Saatavilla osoitteesta: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9222654/
Comments