top of page

Yleisimmät takareisivammat – juoksijoilla

Updated: May 14



Takareiden kuntouttaminen. Takareisivammojen, lihasrevähdyksien ja lihasvenähdyksien kliiininen tutkiminen ja kuntouttaminen
Esimerkki takareiden ja pakaran harjoittelusta. Eri variaatioita tekemällä saadaan haluttu vaste.

Edellisessä kirjoituksessa käsiteltiin takareisivammojen riskitekijöitä. Takareisivammat ovat yleisiä ja etenkin lajeissa, joissa tapahtuu paljon takareiden suuntaista venytystä kuten esimerkiksi juoksu, jalkapallo sekä muut potku-ja kontaktilajit. Aikaisemmat takareisivammat ovat riskitekijöitä, koska on todennäköistä, että aikaisempi takareisi vamma uusiutuu. Takareisivammasta toipumisaika vaihtelee lihasvaurion mukaan parista viikosta aina kolmeen kuukauteen. (Pollock et. al. 2014, Silvers-Granellin et. al. 2021).


Silvers-Granellin (2021) katsauksessa takareisivamman uusiutuminen oli 12%-63%:n luokkaa sekä yksi kolmasosa uusiutuvista takareisivammoista tapahtuu ensimmäisen vuoden aikana vakavampana. Yhtenä syynä lihasvamman uusiutumiseen pidetään puutteellista kuntoutusta ja toisena liian varhaista paluuta urheiluun, joten siksi on tärkeää, että takareisivamma tutkitaan ja kuntoutetaan huolella. Kuntoutus protokollaa varten on hyvä tiedostaa lihasvammaluokitus ja kudosten parantumisajat, joiden puitteissa kuntoutusta suoritetaan sekä arvioidaan paluuta pelikentille.


Takareisivamman karkeaa luokittelua (I-III)


Lihasvammojen luokittelu erottelee ne lieviin, keskivaikeisiin ja vakaviin lihasvammojen kliinisten ominaisuukisen persuteella. Lievät venähdykset ja mustelmat (luokka I) ovat vammoja, jotka vaikuttavat osaan lihassäikeistä, aiheuttaen pientä turvotusta ja epämukavaa tunnetta. Luokka I:n lihasvamma ei rajoita merkittävästi voimantuottoa tai liikerataa. Kipu ei välttämättä rajoita toimintakykyä, mutta on suositeltavaa jäädä urheilusta tauolle lisävahingon estämiseksi. Keskivaikeat lihasvenähdykset (luokka II) aiheuttavat jo suurempaa vahinkoa lihassäikeiden rakenteisiin heikentäen merkittävästi lihaksen toimintaa ja voimantuottoa. Vammakohtaa palpoitaessa voidaan havaita lihasmassan seasta kuoppa tai aukko. Lievää hematoomaa esiintyy seuraavina päivinä trauman jälkeen. Toipuminen vie jo useamman viikon ja kuukauden jälkeen pystytään jo palaamaan asteittain varovaisesti lajin pariin. Vakavat lihasvenähdykset ja -revähdykset (luokka III) ulottuvat koko lihaksen poikkileikkauksen yli aiheuttaen lähes täydellisen lihastoiminnan menetyksen ja voimakasta kipua. Vammapaikassa on selkeää rakenteellista vauriota ja turvotus on laaja-alaista. Lisäksi hematoomaa esiintyy laajalti. Vaikeiden lihasvammojen toipumisaika on merkittävästi pidempi, arviolta neljästä kuuteen viikkoa ja ne vaativat lähes aina intensiivistä ja aktiivista kuntouttamista kolmesta neljään kuukauteen. On myös tyypillistä, että kuntoutuksen jälkeenkin voidaan kipua tuntea ajoittain. (Fernandes 2015).


Karkeasta lihasvammaluokittelun sijasta ollaan siirrytty vähitellen tarkempaan lihasvammaluokitteluun 0-4 ja a-c, joka antaa tarkemman kuvan siitä, missä vamma sijaitsee ja kuinka laaja se on. Tästä tarkemmin seuraavassa blogikirjoituksessa.


Mitä takareisivamman vauriokohdassa tapahtuu?


Vaurioituneessa lihaksessa tapahtuu korjausprosessi, joka seuraa tarkkaa järjestystä: ensin vaurioalue tuhotaan (valkosolut), sitten korjataan ja viimeisenä vaiheena uudelleen muotoilu (re-modeling). Säikeiden korjaus- ja uudelleen muotoiluvaihe ovat osittain päällekkäin, sillä kudosprosessit liittyvät olennaisesti toisiinsa. Kuntoutuksen näkökulmasta aikainen mobilisaatio lisää vaurioalueen vaskularisaatiota eli verenkiertoa ja täten edesauttaa lihassäikeiden uusiutumista sekä niiden suuntautumista. Kuitenkaan välitöntä mobilisaatiota trauman jälkeen ei suositella vaan seurataan akuuttivaiheen protokollaa (esim. PRICE). (Fernandes 2015).

 

Tyypilliset takareisivammat juoksijoilla


Takareisilihas koostuu ulkoreunasta sisäreunaan päin katsottuna biceps femoris (kaksi päätä), semitendinosus ja semimembranosus. Näillä kolmella on sama origo eli lähtökohta istuinluun tuberculumissa (kyhmy). Nämä lihakset kulkevat reiden suuntaan ja ylittävät sekä lonkka- (femoroacetabular) ja polvinivelen (tibiofemorale) kiinnittyen sääriluun eri luustokohtiin. Biceps femoriin lyhyt lähtökohta on poikkeuksellisesti lateraalinen osa reisiluun linea asparaesta alakolmannes ja kiinnittyy pohjeluuhun päähän. Biceps femoriksen pitkällä päällä ja semitendinosuksella on yhtenäinen aponeuroosi, joka yltää istuinluun kyhmystä distaalisesti reiden suuntaan, mikä saattaa selittää näiden kahden lihaksen yhtäaikaisen vaurion. (Silvers-Granelli 2021).



Takareisien lihakset. Lihasvenähdyksien ja -revähdyksien kliininen tutkiminen ja kuntouttaminen
Takareiden lihakset takaapäin


Nämä yllä mainitut lihakset tyypillisesti vammautuvat takareiden venyttävät lihastyön aikana juoksun yhteydessä. Takareisi vammat voidaan luokitella kahteen eri tyyppiin. Tyyppi I vammassa biceps femoriin pitkäpään lihasjänneliitos ja ympäröivät rakenteet vaurioituvat liiallisen eksentrisen lihastyön seurauksena tyypillisesti juoksun yhteydessä. Tyyppi II vammassa tyypillisesti lonkan koukistus ja polven ojennusta samanaikaisesti vaativat lajit venyttävät semimembranosusta, jolloin se vaurioituu. (Silvers-Granelli 2021). Takareisialueen vammat voivat olla lihasten lähtö- tai kiinnitysalueen vaurioita, repeytymisiä tai myofaskiaalisia kiputiloja ja vaurioita tai ylikuormituksesta johtuvaa kipua (mikrovaurioita), jotka eivät vielä välttämättä näy kuvissa.


Vastaanotolla voimme kuntouttaa ja hoitaa ylikuormitustekijöitä esimerkiksi korjaamalla alaraajojen linjausta ja vähentämällä kuormitustekijöitä, lihaksia ja niveliä mobilisoimalla saamme liikkuvuutta parannettua ja kudosta käsiteltyä, mikä saattaa helpottaa ja nopeuttaa lajiin paluuta. Vastaanotolla voimme kliinisesti testata, kestääkö alaraaja lajiin paluuta: muutamilla nopeilla eksentrisillä lihasta venyttävillä liikesarjoilla sekä erilaisten voimaharjoitteiden avulla saamme dataa takareiden kuntoutuksen edistymisestä. Nyrkkisääntönä voimme pitää sääntöä, että vastaanotolla kivuton takareisi on valmis lajikohtaisten harjoitteiden pariin. Toki aina tilanteen ja tarpeen mukaan vaikka ei olisikaan takareisivammaa, terapeuttisilla harjoitteilla ennaltaehkäisemme mahdollisia tulevia vammoja sekä vahvistamme takareidenvoima-arvoja ja lihaskestävyyttä. Osasta kuntoutusliikkeistä saadaan helposti hypertrofisia voimaharjoitteita pelkästään jo vastusta lisäämällä.


Seuraavassa blogikirjoituksessa vuorsotaan fokusoidaan takareisivammojen kuntouttamista vastaanotolla. Pysykäähän kanavalla!

 

 

Lähteet

 

Fernandes TL, Pedrinelli A, Hernandez AJ. MUSCLE INJURY - PHYSIOPATHOLOGY, DIAGNOSIS, TREATMENT AND CLINICAL PRESENTATION. Rev Bras Ortop. 2015 Dec 8;46(3):247-55. doi: 10.1016/S2255-4971(15)30190-7. PMID: 27047816; PMCID: PMC4799202. Verkkolähde. Viitattu 22.11.2023. Saatavilla osoitteesta: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/27047816/


Silvers-Granelli HJ, Cohen M, Espregueira-Mendes J, Mandelbaum B. Hamstring muscle injury in the athlete: state of the art. J ISAKOS. 2021 May;6(3):170-181. doi: 10.1136/jisakos-2017-000145. Epub 2020 Nov 12. PMID: 34006581. Verkkolähde. Viitattu 23.11.2023. Saatavilla osoitteesta: https://www.jisakos.com/article/S2059-7754(21)00056-0/fulltext


Pollock N, James SLJ, Lee JC, et al British athletics muscle injury classification: a new grading system British Journal of Sports Medicine 2014;48:1347-1351. Verkkojulkaisu. Viitattu 3.12.2023. Saatavilla osoitteesta: https://bjsm.bmj.com/content/48/18/1347.long#article-bottom

8 views0 comments

Recent Posts

See All

Comentários


bottom of page